Pihalta

"Miten osoittaisin hellyyttäni
sinulle
entinen pieni
murrosiän muovaama
vajaa satakahdeksankymmensenttinen.

Halimiset huitaiset pois.
Suukottelu
taitaa siirtyä tyttöystävälle.
Miten olisi
lämmin mojautus olkapäälle
turvallinen pörrötys
tukan tienoolle:
Mitä mies!

Nöyrästi sanottuna
hiven äidinylpeyttä
mielessäni."

-Sointu-Sisko Parviainen-

Siinä lyhyesti sanottuna tuntemukset, kun vanhin lapsista täytti 17 v.
Juutas, miten aika rientää, juurihan hän syntyi, otti ensiaskeleensa...

Hiljaa mietin, milloin lentää pois, mihin siivet kantaa, lentääkö kauaskin,
maailmanvalloittaja! Toivottavasti vielä vähän aikaa saan pitää.



Tässä viime vuoden tuttavuuteni, diana-kukka. Ihastuin tähän niin.
Ja niin taisi ihastua moni muukin, hyvä kun muutaman näitä nyt sain.

Katsokaas mehitähtiä! Ovat innostuneet nostamaan

kukkavanojaan, ja miten hauskasti samaan suuntaan

kaikkien päät nyökkäävät.

Japaninkellot ovat olleet kautta aikojen suosikkejani.

Tänä vuonna en osannut päättää kumpaa näistä väreistä laitan,

joten päädyin sit ostamaan molempia.

Marjapensaiden keskeltä. Minulla on näitä oransseja kattiloita

vähän siellä sun täällä. Krassit ovat vielä vähän pieniä, laitoin ne

niin myöhään, enkä esikasvattanut. Pyykkilaudan sain äidiltä,

ja takana on isän vanha aarre -pyörä, toimivakin vielä. Siitä on otettu

varaosia lasten pyöriin aina tarvittaessa, heh.

Jippii, maljaköynnöksen ensimmäinen kukka. Ei tämä vielä

köynnökseltä näytä, mutta ehkä siitä kasvaa. Tätä kukkaa jouduin

etsimään pitemmän aikaa, kunnes yksi kukkakauppa lupasi yrittää

tätä minulle saada. Olen nähnyt joskus maljaköynnöksen aivan

valtavan kokoisena ja täydessä kukassa, se oli jotain ihmeellistä!!

Kesän vihreää

Katson puuta
Katson kalliota
Katson meren aaltoja.
Koko päivän minä katson.
Mitä enemmän minä katson
kesän vihreää puuta,
halkeilevaa kalliota,
meren kuohuvaa aaltoa,
sitä enemmän ne ovat
puu, kallio, aalto.

-Tommy Tabermann-


Vanha paloposti kukkii!!!

Kuva ruusutarhasta...keijun takana on köynnösruusu valmiina

kasvamaan ylös ylös juurakkoa pitkin.

Tässä kuva puutarhan varjoisesta nurkkauksesta. Tuoli on

hajonnut jo monta kertaa, aina kasaan sen uudestaan ja uudestaan.

Edelleen kuvaa samasta paikasta. Jostain syystä tämä

kuunlilja (olikohan nimi joku iso daddy vai mikä lie),

ei ainakaan vielä ole kasvanut kovinkaan isoksi, vaikka

kuulemma pitäisi.

Perunamaalta...istutin ylimääräiset perunat emaliastioihin,

jännityksellä odotan satoa....

Karhunvatukka kukkii! Viime vuonna istutin näitä kaksin

kappalein juurakkoaidanteeseeni. Niistä tuli satoa ihan mukavasti,

ja nytkin ovat kukkia valtoimenaan. Huom. pieni mehiläinen

näkyy työn touhussa.

Pallolaukkakin on avannut kukkansa. Vai oliko tämä sittenkin

ukkolaukka vaiko lienee jättilaukka. En enää muista....

Ja tämänkään nimeä en muista, en sitten millään. Istutin tätä

pari vuotta sitten, eikä tämä viime vuonna kukkinut.

Nyt on levinnyt ihan mukavasti, kasvaa vähän samalla tavalla kuin

sammalleimu, ja kukatkin ovat samantapaiset. Lehdet ovatkin

sitten ihan erilaiset. Sattuuko joku tietämään tämän nimeä?

Juhannustaikoihin onnea kaikille! Itse en niitä kylläkään osaa tehdä, kuten ei minulla nyt ihmeemmin ole muitakaan juhannusperinteitä. Yleisesti ottaen ollaan aina oltu lasten kanssa kotosalla, kuten ollaan nytkin. Grillaus toki kuuluu asiaan, ja jos keli suosii, ollaan tietenkin koko päivä ulkona.

Pihalta

En ymmärrä miten aika voikaan juosta näin nopsaan!!! Tuntuu kuin vasta eilen olisi lumi sulanut maasta, ja hiirenkorvat ujosti kurkkineet - joko voi tulla.

Niin, ehkäpä sitä itse itselleen sen kiireen tekee. Mutta kun kolme kuukautta yritin pysytellä paikallani jalkaleikkauksen jälkeen, tuntuu etten nyt haluakaan pysähtyä...Jalka on toiminut ihmeen kiitettävästi, ja olen saanut jälleen urheilla minulle tärkeiden lajien parissa.

Pihalla on kanssa tullut vietettyä aikaa ihan kiitettävästi. Vielä on ruusutarhani esittelyä vaille kesken, mutta ensi viikolla aion ottaa sen lopun projektikseni.

Kesäkukkiakin istutin (niitä laitoin ainakin näin alkuun viime vuotta paljon vähemmän, ainakin 100 euroa vähemmän...). Ja niistäkin olen onnistunut kuolettamaan jo kolme, koskakaan en muutamana aurikoisena päivänä mukamas muistanut niitä kastella...

Kasvimaan olen kanssa laittanut jo kuntoon. Perunat ja sipulit, muutamat muutkin, ovat jo kunnon taimella, retiisi jo kohta syömävalmista. Salaatti on itänyt ihmeen huonosti, samoin persilja.
Ja voi ihme piparminttua, se vaan leviää leviämistään...pitäisi varmaan ruveta kurittamaan sitä. Mutta kun se tuoksuu niin ihanalle, ja kukkiessaan tuo paljon perhosia!


Tässä pieni enkeli paistattelee päivää sammalleimujen keskellä...




Patjarikko kuuluu suosikkeihini, kukkii kauan ja kauniisti, kova leviämään....

Tässä tämän kesän kokeilu, senetti. Meinasi sekin kuolla jo kuivuuteen...onneksi pelastui!

Yleiskuvaa sammalleimuseinämästä. Olen tehnyt tämän saarekkeen turveharkoista pari kesää sitten ja tämä on muuten erittäin aurinkoisella paikalla, joten on ihme että harkot eivät ole kuivuneet ja jopa sammalkin niissä kasvaa. Seppelvarpu tykkää kanssa levitä hurjalla vauhdilla. Jäkälä sentään pysyy aisoissa. (Harmi kun kuva on vähän heikkolaatuinen, johtuu kamerasta.)

Metsämansikka kasvaa ja rehottaa. Sille olen saartanut oman alueen kasvimaaltani, hurjan suuria olivat marjat ainakin viime kesänä!

Ja ensimmäinen alppiruusuni. Tämä on muuten myös ainoa, joka jaksaa kukkia jo kolmatta kesää ja ilman lannoitteita. Enkä edes suojaa sitä talveksi. Yksi alppiruusuistani kuoli viime talvena, ja yhdestä toisesta on latvus ruskeana. Pari muuta kukkii heikosti. Ostin sitten yhden uudenkin, katsotaan miten se sitten pärjäilee..

Tämän kivipolun urakoin aikaisin tänä keväänä. Täytin pienillä kivillä ja hiekalla, ja siihen istutin mehitähteä. Hassua miten tämä kukoistaa ja voi hyvin, vaikkei ole multaa ollenkaan. Kivipolku on melkoisen pitkä, ja melkein koko matkalle istutin tuota mehitähteä.

Tämän jatkoksi tein alueen tyrni-pensaille, joita jo kaksi istutinkin. Mutta tämäkään ei ole vielä täysin valmis, joten ei ole kuva-aineistoa...

Tässä kuva vielä suloisesta pikku-Madonnasta. Tämän minulle lähetti Olivieno Olen kotona-blogista, kiitoksena pienestä palveluksesta. Olivieno, tämä on ihana, ja minun ensimmäinen madonnani, kiitos kaunis.

Kaunis tunnustus

Tämän kauniin tunnustuksen sain Sekasorron Marilta. Kiitos, pidän tästä kovasti!







Anna tämä tunnustus kaikille keille haluat sanoa, että hän on kaunis!


1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Give this award to all whom you want to say, that she/he is beautiful! Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.



Jestas, että onkin vaikea päättää kenelle tätä suloista tunnustusta jatkaisi eteenpäin. Kaikki blogit ovat niin kauniita, jokainen ihan omalla tavallaan. Ja monellahan tämä taitaa jo ollakin.

Laitan tämän ihanaisen Sarin Puutarhaan ja Pajupirtin Kaisalle!





Pihalla on taas ehtinyt kukkaan yksi jos toinenkin. Pilvikirsikat ja norjanangervo (meillä on angervoaita, muutama kymmenen tainta istutettu) kukkivat valkoisenaan. Aivan ihana näky vaaleanpunaiset sammalleimut taustanaan.
Kuinka ihana on tulla töistä kotiin, kun jo pitkältä tien päästä näkyy valkoinen kukkameri toivottamassa tervetulleeksi:)




Tällaisen pienen varpusen ostin Prismasta. Se löysi paikkansa pulpetin päältä metsän laidasta.
Mietin ostaisinko sille kaverinkin, kyllä vaan taidan sen tehdä. Ei ole kiva yksin pihan touhuja siinä katsella.

Etäällä tuulessa tanssivien hiutaleiden nurmella

sinun kasvosi kukkivat,

katson, vaan en kosketa,

sillä kauneutta ei voi siepata huoneeseen,

katson vain,

ja annan sinun kulkea, kukkia,

maailman tuuliin.

-Leif Färding-

Ihanaa olisi... ja arvontavoitto

Ihanaa olisi...

Ihanaa olisi tällaisena päivänä
maata koivun alla,
ihanaa olisi painaa kädellään
nuoren nurmen nukkaa.
Ihanaa olisi antaa katseensa raueta
ja silmänsä painua umpeen
ja kuunnella, kuunnella....

kukan tuulessa huojuvaa vanaa
kiertää mehiläisen surina,
hopeahuiluna kimpoaa oksien katveesta
lintujen liverrys,
hopeahuilujen lauluna
soi rinnassa viihtyisyys, onni.

Ihanaa olisi maata koivun alla
tällaisena päivänä.

-Arvo turtiainen-



Voi miten ihanaa onkaan ollut jo monta päivää! Töiden jälkeen on pitänyt kiirehtiä pihalle
mylläämään. Joka päivä nousee jotain uutta ja ihmeellistä. Voi sitä ihmettä, sammalleimut kukkii, tulppaanit avasi kukkansa yhdessä hujauksessa.

Tänään hämmästelin kuinka pilvikirsikassa on miljoona nuppua, huomenna varmaan
jo täydessä kukassa.

Pitää kertoa miten kummasti saattaa kirja vaikuttaa toimintaani....Luin kirjan Salainen Puutarha, ja varmaan monet teistäkin ovat sen lukeneet... Minulle tuli vallan kummallinen tarve perustaa ruusutarha. Ja kun jotain päätän, sen myös toteutan, ja tuumasta toimeen.

Ja sitä projektia olen nyt työstänyt.
Mutta ei siitä ihan ruusutarhaa tule, kujanne pikemminkin. Käänsin kymmenen metriä pitkän kaistaleen pihapolun viereen. Nyt olen siihen saanut reunat, ja saanut mullat, ja ruusutkin. Niitä meni siihen 22 kpl. Toivottavasti seuraavaan postaukseen saan sen jo siihen kuntoon, että kuvia ihan laittaisin. Ei minulla kyllä ole mitään hajua ruusujen hoidosta, mutta eiköhän sitä matkan varrella opi!

Ja tänään oli myös ihana yllätys postilaatikossa. Olin voittanut Sannan Toukokalliolla-blogissa

ihanan tervetuloa-kyltin. Hmm..mihin sen ripustaisin. Ainakin näin alkajaisiksi laitoin sen

eteisen seinällä olevaan ikkunanpokaan, siinä kun on vähän väriä, niin valkoinen kyltti näkyy.

Pesä pulpetissa sekä tuliaisia!

Ihmettä mitä löysin tässä yksi päivä ihan keskeltä pihaa!!! Minulla on ollut pari vuotta vanha kahden istuttava pulpetti. Se oli joskus tarkoitus kunnostaa, mutta niin se vain unohtui kaikkien rojujen sekaan.

Kuinka ollakaan, sain taas kerran kuningasidean, ja päätinkin raivata pulpetin esille lautakasan alta. Tarkoituksena olisi siirtää se metsän laitaan alppiruusujen taakse "rekvisiitaksi".

Avasin kannet...ja kyllä siinä jäi suu auki. Sammalta vaikka millä mitalla, ja karvaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että karvat kuuluivat kissalle ja oravalle. Ja löytyi sieltä pieniä muniakin,
vanhoja sellaisia. Toinen puoli pesistä oli jo homeessakin. Pienen tutkiskelun jälkeen päädyttiin sitten linnun pesään. Mietin, olisiko västäräkin pesä, onkos niillä munissa pieniä ruskeita pilkkuja...? No, pulpetti on nyt joka tapauksessa menossa pihan toiselle laidalle metsän reunaan.

En tiedä, pitäisikö pulpetit siivota, vai antaako sammalet ym "tavaran" jäädä pulpetteihin....

Tänään pistäydyin taas Kuopiossa lääkärissä "piikillä". Ja tietenkin pitää käyttää samalla tilaisuutta hyödyksi ja piipahdin kahdessa ihanassa liikkeessä.

Ajan Tarinassa en ollut ennen käynytkään. Siellä oli niin paljon ihania erikoisia huonekaluja ja kaikenlaista sisustustavaraa, että huokaillen niitä sivelin ja katselin. Oli aivan pakko ostaa tuollainen maatuskatyyny, hintakin oli mielestäni kohtuullinen, 20 euroa. Mukaan lähti myös pieni liina leipäkoriin, alennuksessa 4 euroa.

Sitten kävin vielä Jaanan kirstussa, jossa olikin taas toinen toistaan kauniimpia tavaroita.

Enkelipoika pääsee puutarhaan. Se on aika massiivinenkin, korkeus noin 40 cm ja hintakin

oli vain 19 euroa. Miten minä aina vaan sorrun noihin enkeleihin....

Ostin myös ruusuisen silkkikukkakimpun, ihanan herttaisen vaalea väri!!

Ajatukseni ovat pienet ja onnelliset

kuin sinisiipiperhosen,

eikä sydämelläni ole enemmän huolta

kuin oravanmarjalla,

joka kohottaa kukintonsa

kuin lapselliset sormet

osoittamaan ihanaa aurinkoa.

-Katri Vala-

kevättä lisää ja tunnustus

Tämän suloistakin suloisemman helinä-keijun sain Aamunkukalta blogista Prinssit ja Viikarit.
Kiitos, otan mielelläni vastaan tämän taikaa täynnä olevan ihanaisen keijukaisen.


Hitsi kun on meinannu iskeä kevätkiirus. Olen niin henkeen ja vereen kevätihminen,
että kun maa on sulanut ja aurinko lämmittää, villiinnyn ihan totaalisesti ulkohommiin.
Jos en muuta tekemistä siellä keksi, niin siirtelen vaikka kiviä paikasta toiseen!

No, haravoimista olen jo jonkin verran aloittanut, mistä maa on vain vähän kuivahtanut.
Yhden uuden "käpypolun" kerkesin rustata, ja siihen rekvisiitaksi löysin vanhan myrskylyhdyn.

Olen aloittanut taas uuden kiviprojektin, niitä pitää olla ainakin yksi joka kesä...
Ihan totta, minä pidän suunnattomasti kivistä, niiden erilaisista muodoista ja väreistä.
Aivan kuin jokaisella kivellä olisi oma paikkansa, oma sanomansa.
Minulla onkin valtava varasto erilaisia kiviä kerättynä tontin laidalle...
ja silti tuntuu ettei niitä ole tarpeeksi.

Siniset astiat ja kilpikonnat pääsivät jälleen vakiopaikallensa.
Yhdeltä patsaalta oli pää tippunut talven tuiskuissa, mutta päätin antaa sille kuitenkin paikan ilman päätä.

ONNI

Lennä, lennä

hetken tulinen lintu

Tee pesä pilvien väliin

Sitä se onni on

ettei hetkeen katso taakseen

eikä eteen.

-Tommy Tabermann-

Prinsessatuoli

Tämä on ihanin hankintani aikoihin. Soma prinsessatuoli! Löysin tämän kauniin esineen netistä Onnenkeiju-liikkeen sivulta. Liike sijaitsee Kuopiossa, ja kun vanhin poikani oli menossa sinne suunnalle kaverinsa luokse (ja kuin ihmeen kaupalla jopa suostui raahaamaan tuolia junassa äitillensä. huom. lupasin vain viisi euroa hakupalkkaa), sain tuon kauniin sadunomaisen esineen, olen niin onnellinen!





Tämä vanha kaunokainen kuuluu myös suosikkeihini. Vanha hevosaura sai kunniapaikan etupihaltamme. Diana-kukat siinä auran päällä kukkii. Näihin kukkiin tutustuin ensi kerran tänä kesänä, ja ovat aivat ihania. Ensi kesänä haalin näitä kyllä paljon enemmän. Ovat niin kauniita ja herkkiä, eivät ole moksiskaan tuulista ja sateista, uskomattoman helppohoitoisia, suosittelen.








Ja tässä vielä luukku; minusta tuntuu että se on ovi haavemaailmaan...Lopullista paikkaa se kyllä vielä pihaltamme etsii. Kun sain tämän, sydämeni ihan meinasi haljeta onnesta. Luukku oli maannut metsässä jo monta, monta vuotta. Onneksi erään kerran avasin suuni oikeassa paikassa, ja niin minusta tuli tämän ikionnellinen omistaja.




Ja hei, pieni taianomainen asia tapahtuu lauantaina...kesäloma!! Miltähän se maistuu, miltähän se tuoksuu, voiko sen käsin tuntea..? Sitä olen odottanut, täyttääkö se haaveet, mitä lie tuo

tullessaan....(No, ainakin toisen pojan rippijuhlat, mutta niihin palaan sitten kun sen aika on.)

Pihalta pongattua.

Tietääkö kukaan, mikä kapistus tämä on..? Minäpä kerron teille. Tämä on vanha paloposti, ehkäpä 1800-luvulta. Tämä on ollut käytössä Kalvitsan juna-asemalla. Tästä kyllä puuttuu letku ja pohjakin, mutta kukka-astiaksi kelpaa mainiosti. Ajattelin ensin jättää tämän ihan vaan tyhjilleen pihan kaunistukseksi, mutta päädyin sitten istuttamaan tähän riippapelargonioita.

Tietääkö kukaan, mikä tämä esine on? Tämäkin on 1800-luvulta. Olisi kiva kuulla teidän arvailujanne, tai varmaan joku tietääkin. Itse kyllä nyt tiedän, mikä tämä on, mutta kun tämän sain, ei minulla ollut mitään aavistusta tästä. Olen laittanut tämän jo talomme seinään, joten se varmaan helpottaa teitäkin arvailemaan tämän alkuperäistä tarkoitusta...

Vähän aikaa sitten kerroin kivistäni. Laitan tähän muutaman kuvan pihastani, seuraavan kerran sitten lisää. Tässä on kolme riippapihlajaani, ne sitten kasvavat hurjaa vauhtia. Ensi vuonna täytynee leikata niitä ihan reilulla kädellä, nyt jo kasvavat maahan saakka.

Tämän tiilimuurin olen tehnyt kastelukaivon luokse. Tiilet ovat kauniisti ajan patinoimat, ja niitä olen tuonut mökiltäni. Seuraavassa kuvassa on yksi monista kivikasoistani, joita jemmailen ympäri tonttia. Niistä sitten aina tarpeen mukaan etsin sopivaa kiveä. Ja kaikillla kivillä on aina paikka meidän luonamme, mitään ei heitetä pois.
Alimmassa on kuva yhdestä keskeneräisestä projektista, sammalmetsästäni. Olen tehnyt siihen tiilimuurin ja istuttanut muutaman alppiruusun. Tarkoitukseni on kattaa alue sammalilla ja laittaa muutakin rekvisiittaa. Mutta pikkuhiljaa aluetta työstän. On ihanaa istua iltaisin keittiön pöydän ääressä katselemassa sammalmetsääni, suunnitella ja ideoida siihen kaikkea kivaa. Maltan tuskin odottaa, että sen saisin valmiiksi!!!

Onpa todella ihana pitkästä aikaa tehdä tänne postaus. Ja pari viikkoa sitten kävin taas hakemassa rompekuorman...siitä lisää seuraavalla kerralla! Kaikille aurinkoa kesäänne:)