Jään tauolle

Sisimmässään jokainen on tuuli,

henkäys

Avaa kämmenesi tuuleen,

hyväile tuulta

aamunkoitosta uniesi läpi.

Jos joku kysyy

miksi olet olemassa, tässä,

vastaa tuuli, henkäys, ja kädet

Tuulen jokainen jättää

jälkeensä, henkäyksen

ja joskus illan viiletessä

se osuu joihinkin käsiin.

-Tommy Tabermann-

Elämässä on joskus annettava periksi, luovuttava jostain. Ei sen tarvitse olla lopullista, ehdotonta.
Minun on aika jättää blogimaailma vähäksi aikaa, on se vaan tunnustettava itselleni.
Huijaan vain itseäni, huijaan teitä kaikkia, kun en kerkiä täällä tehdä päivityksiä.Vaikka niin mielelläni käyn blogeissanne, saan niistä aina virtaa päivääni, paljon ajatuksia.

Elämäni kalenteri on nyt niin täynnä, että jos aion pitää näitä lankoja käsissäni, on luovuttava jostain.
Päätös kohdistui blogiin. Tämän voin jättää hetkeksi..tiedän että tämä maailma on täällä aina, tänne voin palata kun on sen aika. Näkemiin vähäksi aikaa, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.

Sydämellä Keijukainen

40 v

Vanhenet,

ja tulee se syksy

että on sinun vuorosi

huomata kuinka omenat

maistuvat vähän enemmän madolta.

Troija, olit kuvitellut itsestäsi,

voittamaton, ja ikuisesti kaunis,

marmoria, Apollon patsas, sinä

murheryppyotsa, valvepussisilmä.

Vaitelias hevonen odottaa sinussa,

odottaa hetkeään, kuopii, keski-ikä,

valmistautuu synnyttämään keihään

joka hitaasti lävistää sydämesi,

vanhuus, ja varo ettet ole jättänyt

rakkauttasi tuhlaamatta, silloin

se koskee tuskaisasti. Ja että

voisit hymysuin kohdata

Tuonelan lautturin,

sillä  miehellä vasta muisti on,

tee kaikkesi jo nyt, ettei hänellä

olisi raskaita kuormia, hikisiä päiviä.

Saat hyvän kyydin, tyyntä, kirkasta vettä.

-Tommy Tabermann-

Juuri niin, koittihan sekin päivä, jo muutama päivä sitten kyllä, jolloin minä tulin keski-ikäiseksi. Mutta en suinkaan mieleltäni, en ruumiiltani, vain numeroissa. Vai onko se 40 se numero, jolla sitä mitataan.

Veljeni soitti, sanoi "Älä murehdi, kyllä tämänkin päivän jälkeen on elämää".

Niinpä niin,  kyllä se elämä vaan vie eteenpäin, numerot on vain

numeroita, ei niillä loppujen lopuksi ole väliä.

Pääasia, millälailla itse tuntee, miten itse tätä elämää haluaa viedä eteenpäin.

Mutta kyllä, kyllä minä oikeasti pelolla odotan, tuleeko keski-iän kriisiä, alkaako vaihdevuodet

                                             vaiko mitä minulle tapahtuu...
                              Tapahtuuko mitään, jatkaako elämä vaan tätä samaa kulkuaan.

             Vaikka enhän minä oikeasti tule mihinkään ikään, sillä sisälläni asuu ikuisesti se pieni lapsi,

                        joka odottaa milloin aikuisuus oikein alkaa, ja mitä minusta edes isona tulee.
                                      Voi, sen tunteen haluan ikuisesti pysyvän!

Ps. Sain lahjaksi ihanan Tommy Tabermann-runokirjan (runot 1970-2010), olen niin iloinen siitä!
      Samoin sain elämäni ensimmäisen lahjakortin kauneushoitolaan (olikohan pieni vinkki-vinkki),
      mutta todella en ole ikinä käynyt edes kasvohoidossa!!
      Sain myös kahvakuulan, ja kävin jo kahvakuula-jumpassakin, tehokasta! Kannattaa kokeilla!

      Lämpimiä ajatuksia kaikille, auringonsäteitä alkavalle viikolle:)