Matkatuliaisia

Viikonloppuna olin siis ystäväni luona Etelä-Suomessa. Käytiin tietenkin paikallisessa ostoskeskuksessa, joka näytti ihan taivaalta (ei tietenkään vetänyt vertoja kirppisseikkailulle). Siellä oli vaikka mitä ihanaa! Mutta koska kukkarooni oli tullut Matti kylään, en tietenkään voinut haalia mielin määrin tavaraa. Niinpä päädyin ostamaan Indiskasta ihanan yöpöydän (jota oli muuten mukava raahata siellä hehtaarihallissa). Indiskasta ostin myös ns. "kake-laatikon", josta on ollut juttua enemmänkin joissain blogeissa, siihen palaan sit kun olen saanut porattua sen seinälle. Reissulta lähti mukaani myös lintuhäkki ja ihana sammaleinen ruukku (joka ei myöskään ollut ihan kevyemmästä päästä). Kaikin puolin olin oikein tyytyväinen ostoksiini!

Kiitos iloisesta yllätyksestä!

Kiitos sinulle Pajupirtti, kiitos kovasti tunnustuksesta! En kyllä tiedä, olenko niin kovin luova ihminen, vaikkakin koko ajan löydän itsestäni uusia ja ihmeellisiä piirteitä. Olin viikonlopun ystäväni luona, ja kun tulin kotiin ja avasin koneen, en ensin uskonut silmiäni...minulle jotain näin ihanaa...ei tätä tunnetta sanat riitä kertomaan. Jos olisit nyt tässä, antaisin sinulle ISON HALIN!

Ja ihanaa, nyt saan antaa tunnustuksen eteenpäin! Haluan antaa tämän tunnustuksen erittäin luovalle ystävälleni Lennulle, ilman häntä en olisi saanut tutustua tähän ihmeelliseen maailmaan. Hän on auttanut minua tuomaan luovan puoleni esiin, kiitos sinulle siitä.
Samoin haluan antaa tunnustuksen toiselle blogiystävälleni Piitikselle, sinun blogissasi olen useasti vieraillut ihastelemassa kauniita asetelmiasi.

Ystävyydestä

Aurinko paistoi tänään aamulla taas kirkkaasti, houkutteli ulos, keväthangille. Ja kun nuorin lapsista oli menossa kaverin luokse kyläilemään, sattui minulle tosiaan oiva tilaisuus lähteä ulkoilemaan. Sukset autoon ja menoksi! Siellä, parinkymmenen kilometrin päässä Saimaan jäällä, oli aivan uskomattoman ihanaa! Minulta puuttui vain ystävä, kenen kanssa sen tunteen olisin jakanut. Kuinka ihanaa olisi ollut ystävän kanssa jakaa se valtava onnentunne siellä kirkkaan taivaan alla. Ja siitä syystä, oli aivan pakko kaivaa pari ystävärunoa tähän postaukseen.


Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon,
vanamon, säteet kevätauringon,
jolla on jo talvi ja syys - kävisikö ystävyys?

-Uppo Nalle (Elina Karjalainen)-

---------------------------------------------------

Hyvä ystävä on kuin enkeli,
hän kulkee rinnallasi
-toisinaan vähän kauempana,
toisinaan ihan lähelläsi,
käsi sinun kädessäsi.

Ystävä on valmis auttamaan,
huolet kanssasi jakamaan,
sekä hetken ilon ja onnen.
-Kas, murhe puolittuu jakaen
ja ilon, riemun koet tuplaten
seurassa hyvän ystävän.

Mistä tunnet sä aidon ystävän?
-silmien iloisesta tuikkeesta,
hellästä halauksesta
ja sydämestä kultaisesta.

Mutta hyvä sinun on muistaa
ja oikein oivaltaa:
et ystävääsi voi omistaa
etkä liekanaruun ripustaa:
on ystävyys kahden ihmisen
aina vapaaehtoinen.

AURINKO!

Nyt sitten tuli se aurinko tehtyä, ja on kohta syötykin! On kiva kakku, kun lapsetkin tykkää syödä. Täyte on ihanan raikasta. Banaani päällä ja keksit pohjalla antaa sopivaa makeutta. Tänään oli muutenkin ihanan aurinkoinen päivä, tuli kakkukaloreiden ohella annos d-vitamiinia ulkoilusta!

Innostuin kuvaamaan myös lumen alta paljastuvaa maisemaa. Ihan koko kroppa tärisee innosta, kun kohta pääsee puutarhahommiin.

Vielä yksi juttu

Oli vielä pakko tulla kertoo, että kun viime viikolla ostin lintuhäkin, niin jotenkin se näytti niin autiolta kun se roikkui katosta tyhjänä . Sitten tänään muistin että minullahan on siihen asukas! Ei muuta kuin varastoa tonkimaan, ja siellä se nukkui, pieni enkeli, ihan kuin talviunilla olisi. Miten iloiseksi tulin! Pesin enkelistä pölyt pois, ja laitoin sen jatkamaan uniaan uuteen kotiinsa, sisälle lämpöiseen. Jotenkin tuntui, että sekin tuli iloiseksi. Tämä päivä oli totisesti iloisia asioita täynnä!!

Kirppislöytöjä

Tänään sain hetken mielijohteen käydä paikallisella kirppiksellä. Tänään tuli kyllä muitakin hetken mielijohteita. Leivoin itselleni auringon, ihanaisen keltaisen kakun. Laitan siitä kuvan huomenna, kun saan kakun pois vuoasta, jossa se on hyytymässä.

Mutta kirppisasiaa...löysin vähän kärsineen sinappipurkin, sekin muuten toi mieleen auringon keltaisella ulkokuorellaan. Ja entäs ne alpakkalautaset, tai en ole varma onko kaikki alpakkaa, mutta kauniita kuitenkin. Sitten ostin sirotinpurkkeja, en kyllä tiedä mistä lienee alkujaan, vaikka olisi "tiimarikamaa", mutta kun ne sopii minun sipulipurkkeihin.

Melkein leivontapäivä

Tänään olin aikeissa leipoa. Leipoa oikein muhkea kakku tai vaikka leipää. Mutta ulkona paistoi aurinko, oikein kirkkaasti. Oli ihanaakin ihanampi kevätpäivä! Ja sitä paitsi, olin lupautunut yksiin hiihtokisoihin...Että lopulta, ajatus suussasulavasta kakusta jäi tällä kertaa vain haaveeksi. Ensi viikolla kyllä leivon!
Näihin herkullisiin ajatuksiin lopetan tämän viikon, tämä oli kiva viikko. Oli ihana touhuta blogin kanssa ja tutustua uusiin ystäviin.


Älä huomisesta huolta kanna,
vaan elämän kuljettaa anna,
juuri sinne minne se menee.
Ota avoimin mielin vastaan uudet tuulet
ja elämän kujeet.
Kaiva esiin unelmat, kiireen alle pysähtyneet.
Unohda hetkeksi kello.
Sinulla on aikaa itsellesi-juuri nyt.

Löytö, pieni ikkunani

Olen jo pitkään etsinyt vanhaa ikkunanpokaa...sellaista vähän isompaa. Ja sitten yhtenä päivänä se vaan pomppasi silmieni eteen, ilman sen kummempaa dramatiikkaa, ilman että sitä erityisesti olisin ollut edes etsimässä. Ihana, avattava ikkuna. Raamit ja kaikki tallella, ikkunalasit ehjänä. Siellä se lumessa makasi, minä halusin sen sieltä pelastaa, halusin antaa sille uuden elämän.

Tässä muutama kuva, pieni ikkunani vanhassa maalissaan. Ja sit kun olen siihen muutaman pensselinvedon sipaissut. Nyt vaan pitäisi etsiä oikeanlainen rekvisiitta sitä kaunistamaan. Jos sinulla on kivoja ideoita, otan toki mielelläni vastaan. Ja kun pieni löytöni on saanut jotain ympärilleen, laitan siitä sitten kuvan..

Sairaslomapäivä

Tänään tulikin sit pakollinen vapaapäivä. Nuorin lapsista on mahataudissa. Nyt on tilanne vähän rauhoittunut ja saatan tässä itsekin hengähtää. Mietin mitä tekisin ja tuli mieleen, että jos blogiin vaikka vähän kurkkaisin. Ihanaa kun tulee kevät! En malta odottaa että pääsen ulos möyrimään multaan, istuttamaan kukkia ja tonkimaan kasvimaata . Meidän piha on vasta alkutekijöissään, viime kesänä sitä vasta rupesin hahmottelemaan. Saa nähdä miten viime kesän istutukset on talven yli pärjännyt. Helmililjat onneksi vähän lohduttaa kevään tuloa odotellessa.

Minä täällä hei!

Hei kaikille, ketkä tänne kurkkasitte. Tänään on sit merkkipäivä, siis minun blogiseikkailu alkaa tänään! Ajatella, ihan oma blogi! Tämä blogi-juttu on minulle ihan uusi maailma, ja tähän maailmaan haluan palavasti tutustua lisää. Ei minulla kyllä ole tässä elämän vaiheessa yllin kyllin aikaa, mutta pikkuhiljaa yritän tätä rakentaa. Olen käynyt vieraisilla monissa ihanissa blogeissa, miten ihania koteja teillä onkaan!!! Ja tästä uudesta harrastuksestani saan paljolti teitä kiittää, olette antaneet minulle paljon innostusta ja ideoita.