perjantaina, kesäkuuta 25, 2010

Kesän vihreää

Katson puuta
Katson kalliota
Katson meren aaltoja.
Koko päivän minä katson.
Mitä enemmän minä katson
kesän vihreää puuta,
halkeilevaa kalliota,
meren kuohuvaa aaltoa,
sitä enemmän ne ovat
puu, kallio, aalto.

-Tommy Tabermann-


Vanha paloposti kukkii!!!



Kuva ruusutarhasta...keijun takana on köynnösruusu valmiina
kasvamaan ylös ylös juurakkoa pitkin.


Tässä kuva puutarhan varjoisesta nurkkauksesta. Tuoli on
hajonnut jo monta kertaa, aina kasaan sen uudestaan ja uudestaan.



Edelleen kuvaa samasta paikasta. Jostain syystä tämä
kuunlilja (olikohan nimi joku iso daddy vai mikä lie),
ei ainakaan vielä ole kasvanut kovinkaan isoksi, vaikka
kuulemma pitäisi.


Perunamaalta...istutin ylimääräiset perunat emaliastioihin,
jännityksellä odotan satoa....



Karhunvatukka kukkii! Viime vuonna istutin näitä kaksin
kappalein juurakkoaidanteeseeni. Niistä tuli satoa ihan mukavasti,
ja nytkin ovat kukkia valtoimenaan. Huom. pieni mehiläinen
näkyy työn touhussa.


Pallolaukkakin on avannut kukkansa. Vai oliko tämä sittenkin
ukkolaukka vaiko lienee jättilaukka. En enää muista....

Ja tämänkään nimeä en muista, en sitten millään. Istutin tätä
pari vuotta sitten, eikä tämä viime vuonna kukkinut.
Nyt on levinnyt ihan mukavasti, kasvaa vähän samalla tavalla kuin
sammalleimu, ja kukatkin ovat samantapaiset. Lehdet ovatkin
sitten ihan erilaiset. Sattuuko joku tietämään tämän nimeä?



Juhannustaikoihin onnea kaikille! Itse en niitä kylläkään osaa tehdä, kuten ei minulla nyt ihmeemmin ole muitakaan juhannusperinteitä. Yleisesti ottaen ollaan aina oltu lasten kanssa kotosalla, kuten ollaan nytkin. Grillaus toki kuuluu asiaan, ja jos keli suosii, ollaan tietenkin koko päivä ulkona.

lauantaina, kesäkuuta 12, 2010

Pihalta

En ymmärrä miten aika voikaan juosta näin nopsaan!!! Tuntuu kuin vasta eilen olisi lumi sulanut maasta, ja hiirenkorvat ujosti kurkkineet - joko voi tulla.

Niin, ehkäpä sitä itse itselleen sen kiireen tekee. Mutta kun kolme kuukautta yritin pysytellä paikallani jalkaleikkauksen jälkeen, tuntuu etten nyt haluakaan pysähtyä...Jalka on toiminut ihmeen kiitettävästi, ja olen saanut jälleen urheilla minulle tärkeiden lajien parissa.

Pihalla on kanssa tullut vietettyä aikaa ihan kiitettävästi. Vielä on ruusutarhani esittelyä vaille kesken, mutta ensi viikolla aion ottaa sen lopun projektikseni.

Kesäkukkiakin istutin (niitä laitoin ainakin näin alkuun viime vuotta paljon vähemmän, ainakin 100 euroa vähemmän...). Ja niistäkin olen onnistunut kuolettamaan jo kolme, koskakaan en muutamana aurikoisena päivänä mukamas muistanut niitä kastella...

Kasvimaan olen kanssa laittanut jo kuntoon. Perunat ja sipulit, muutamat muutkin, ovat jo kunnon taimella, retiisi jo kohta syömävalmista. Salaatti on itänyt ihmeen huonosti, samoin persilja.
Ja voi ihme piparminttua, se vaan leviää leviämistään...pitäisi varmaan ruveta kurittamaan sitä. Mutta kun se tuoksuu niin ihanalle, ja kukkiessaan tuo paljon perhosia!


Tässä pieni enkeli paistattelee päivää sammalleimujen keskellä...




Patjarikko kuuluu suosikkeihini, kukkii kauan ja kauniisti, kova leviämään....


Tässä tämän kesän kokeilu, senetti. Meinasi sekin kuolla jo kuivuuteen...onneksi pelastui!



Yleiskuvaa sammalleimuseinämästä. Olen tehnyt tämän saarekkeen turveharkoista pari kesää sitten ja tämä on muuten erittäin aurinkoisella paikalla, joten on ihme että harkot eivät ole kuivuneet ja jopa sammalkin niissä kasvaa. Seppelvarpu tykkää kanssa levitä hurjalla vauhdilla. Jäkälä sentään pysyy aisoissa. (Harmi kun kuva on vähän heikkolaatuinen, johtuu kamerasta.)


Metsämansikka kasvaa ja rehottaa. Sille olen saartanut oman alueen kasvimaaltani, hurjan suuria olivat marjat ainakin viime kesänä!


Ja ensimmäinen alppiruusuni. Tämä on muuten myös ainoa, joka jaksaa kukkia jo kolmatta kesää ja ilman lannoitteita. Enkä edes suojaa sitä talveksi. Yksi alppiruusuistani kuoli viime talvena, ja yhdestä toisesta on latvus ruskeana. Pari muuta kukkii heikosti. Ostin sitten yhden uudenkin, katsotaan miten se sitten pärjäilee..

Tämän kivipolun urakoin aikaisin tänä keväänä. Täytin pienillä kivillä ja hiekalla, ja siihen istutin mehitähteä. Hassua miten tämä kukoistaa ja voi hyvin, vaikkei ole multaa ollenkaan. Kivipolku on melkoisen pitkä, ja melkein koko matkalle istutin tuota mehitähteä.
Tämän jatkoksi tein alueen tyrni-pensaille, joita jo kaksi istutinkin. Mutta tämäkään ei ole vielä täysin valmis, joten ei ole kuva-aineistoa...




Tässä kuva vielä suloisesta pikku-Madonnasta. Tämän minulle lähetti Olivieno Olen kotona-blogista, kiitoksena pienestä palveluksesta. Olivieno, tämä on ihana, ja minun ensimmäinen madonnani, kiitos kaunis.