Jään tauolle

Sisimmässään jokainen on tuuli,

henkäys

Avaa kämmenesi tuuleen,

hyväile tuulta

aamunkoitosta uniesi läpi.

Jos joku kysyy

miksi olet olemassa, tässä,

vastaa tuuli, henkäys, ja kädet

Tuulen jokainen jättää

jälkeensä, henkäyksen

ja joskus illan viiletessä

se osuu joihinkin käsiin.

-Tommy Tabermann-

Elämässä on joskus annettava periksi, luovuttava jostain. Ei sen tarvitse olla lopullista, ehdotonta.
Minun on aika jättää blogimaailma vähäksi aikaa, on se vaan tunnustettava itselleni.
Huijaan vain itseäni, huijaan teitä kaikkia, kun en kerkiä täällä tehdä päivityksiä.Vaikka niin mielelläni käyn blogeissanne, saan niistä aina virtaa päivääni, paljon ajatuksia.

Elämäni kalenteri on nyt niin täynnä, että jos aion pitää näitä lankoja käsissäni, on luovuttava jostain.
Päätös kohdistui blogiin. Tämän voin jättää hetkeksi..tiedän että tämä maailma on täällä aina, tänne voin palata kun on sen aika. Näkemiin vähäksi aikaa, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.

Sydämellä Keijukainen

40 v

Vanhenet,

ja tulee se syksy

että on sinun vuorosi

huomata kuinka omenat

maistuvat vähän enemmän madolta.

Troija, olit kuvitellut itsestäsi,

voittamaton, ja ikuisesti kaunis,

marmoria, Apollon patsas, sinä

murheryppyotsa, valvepussisilmä.

Vaitelias hevonen odottaa sinussa,

odottaa hetkeään, kuopii, keski-ikä,

valmistautuu synnyttämään keihään

joka hitaasti lävistää sydämesi,

vanhuus, ja varo ettet ole jättänyt

rakkauttasi tuhlaamatta, silloin

se koskee tuskaisasti. Ja että

voisit hymysuin kohdata

Tuonelan lautturin,

sillä  miehellä vasta muisti on,

tee kaikkesi jo nyt, ettei hänellä

olisi raskaita kuormia, hikisiä päiviä.

Saat hyvän kyydin, tyyntä, kirkasta vettä.

-Tommy Tabermann-

Juuri niin, koittihan sekin päivä, jo muutama päivä sitten kyllä, jolloin minä tulin keski-ikäiseksi. Mutta en suinkaan mieleltäni, en ruumiiltani, vain numeroissa. Vai onko se 40 se numero, jolla sitä mitataan.

Veljeni soitti, sanoi "Älä murehdi, kyllä tämänkin päivän jälkeen on elämää".

Niinpä niin,  kyllä se elämä vaan vie eteenpäin, numerot on vain

numeroita, ei niillä loppujen lopuksi ole väliä.

Pääasia, millälailla itse tuntee, miten itse tätä elämää haluaa viedä eteenpäin.

Mutta kyllä, kyllä minä oikeasti pelolla odotan, tuleeko keski-iän kriisiä, alkaako vaihdevuodet

                                             vaiko mitä minulle tapahtuu...
                              Tapahtuuko mitään, jatkaako elämä vaan tätä samaa kulkuaan.

             Vaikka enhän minä oikeasti tule mihinkään ikään, sillä sisälläni asuu ikuisesti se pieni lapsi,

                        joka odottaa milloin aikuisuus oikein alkaa, ja mitä minusta edes isona tulee.
                                      Voi, sen tunteen haluan ikuisesti pysyvän!

Ps. Sain lahjaksi ihanan Tommy Tabermann-runokirjan (runot 1970-2010), olen niin iloinen siitä!
      Samoin sain elämäni ensimmäisen lahjakortin kauneushoitolaan (olikohan pieni vinkki-vinkki),
      mutta todella en ole ikinä käynyt edes kasvohoidossa!!
      Sain myös kahvakuulan, ja kävin jo kahvakuula-jumpassakin, tehokasta! Kannattaa kokeilla!

      Lämpimiä ajatuksia kaikille, auringonsäteitä alkavalle viikolle:)

Tunnustus

Syksyäni ihastuttamaan saapui Valokin Alfheim-blogista tämä ihanainen tunnustus. Kiitos kaunis kovasti, et arvaa miten iloiseksi tulin. Juuri kun kaikki on niin tasaista puurtamista, flunssastakin juuri toipumassa, sydän ihan pompahtaa iloissaan tällaisesta eleestä:)

Olisi niin paljon blogeja, joille tämä olisi ilo antaa. Antaisin tämän niin mielelläni Leena Lumelle, mutta hei-tiedän miten suhtaudut tunnustuksiin-no, annan kuitenkin (enkä todella suutu vaikket ottaisikaan..).
Sinun blogisi on niin täynnä kaunista -runoutta, musiikkia,  kirjallisuutta....että ihan hukun sinne. Ja minä hukun sinne niin mielelläni, kiitos ihanasta blogistasi:)

Ja sitten haluan antaa tämän niin suloiselle ainosofia-blogille! Voi miten kaunista tunnelmaa blogistasi huokuukaan. Kiitos kun tuot iloa meille ja ole hyvä, piristystä syksyysi!

Tiedättekös mikä tämä uusi aarteeni on....Ehei, se ei ole synnytysjakkara....

Tämä on vuodelta 1928, ja tämä on lypsyjakkara! Ihana, ihana, ihana aarre vanhojen tavaroiden

kokoelmiini!!

Hymyilet, aivan äkkiä,

niin kuin hymyillään

silloin kuin oikeasti hymyillään, ilman syytä,

niin kuin sanotaan

Yksikään hymy ei synny syyttä.

Hymy on sielun ainoa tapa

olla hetken näkyvillä

niin ettemme menettäisi uskoamme

sen kaikkivoipaisuuteen.

Hymyilet,

jotta minäkin

paljastaisin sinulle

oman sieluni.

-Tommy Tabermann-

Tänään olen ollut onnellinen, tänään olen hymyillyt. Ihanaa,,,olen jälleen terve. Hei, ei minulle ollut kuin pieni flunssa, mutta kuitenkin, se kesti viikon..ja tänään on olo tuntunut terveelle.

Voi kuinka arvostankaan terveyttä. Se on aihetta jokapäiväiseen juhlaan!!

Niin ihanaa ihanaa viikkoa kaikille rakkaille blogi-ystäville!

Elämä on

Tämä on nyt taas ollut niin "jännittävää" aikaa...huokaus. Minun koneeni hajosi, ihan oikeasti,
juuri sillä samalla hetkellä kun sain edellisen postauksen tehtyä!!! Ja siitä on jo pari viikkoa aikaa.
Nyt olen yrittänyt pärjäillä tyttöni kanssa samalla koneella, ja tämä on välillä aika haasteellista.

Ensinnäkin, olen aloittanut opiskelun töiden ohella, ja joudun istumaan paljon koneen äärellä. Outo kone, oudot kuviot, tuntuu että kaikki mättää eikä mikään onnistu. No, elämä on joskus tällaista, huokaus taas...

Jos minusta ennen tuntui siltä, kuin että elämä juoksee pikakelauksena ohi, niin nyt se elämä vasta ravaakin.
Huh sentään, mihin pääni työnsin kun opiskelemaan lähdin. Jostain on pitänyt tinkiä ja pitää varmaan edelleenkin. Urheilua on pitänyt vähentää, pari treenikertaa viikossa istunkin sitten koneella ja yritän uppoutua opiskelun ihmeellliseen maailmaan, aivan kuin Liisa Ihmemaassa tässä seikkailen:)

Vähän aikaa sitten luin jostain blogista hauskan postauksen. Harmi kun en muista enää mikä blogi se oli. Siinä näytettiin vähän erilaista kuvaa kodista. Ei kaikki ole aina niin kaunista ja tiptop.

Niin, ei meillä ainakaan.
Seitsenhenkinen perhe saa aikaan aikamoisen kaaoksen. Yritä siinä sitten pitää yllä jotakin järjestystä!
Siitä olen luopunut jo aikaa sitten.

Hauska yksityiskohta meidän sisustuksessa onkin imuri. Sille on kyllä olemassa ihan oma paikkansa, letkun saisi hienosti upotettua vieläpä talon alle piiloon. Mutta ehei, meillä se
on kuulunut tuohon kulkureitille jo viisi vuotta. Eteisestä kun tullaan olohuoneeseen ja keittiöön, on imuri käyttövalmiina joka päivä. Kyllä sitä käytetäänkin joka päivä, eteiset imuroidaan ainakin päällisin puolin.
Vieraat ovat siihen jo tottuneet,eivätkä enää ihmettele.


                                               Imuri on keskellä lattiaa.
                                               Kuuliaisesti astun sen yli
                                               kymmeniä kertoja päivässä.
                                               Alle puolessa minuutissa sen voisi siirtää,
                                               kulkea vapaammin.
                                               Niin voisi paljon muutakin.
                                               Ja me jatkamme,
                                               minä ja imuri,
                                               säilytämme vaikeuksien
                                               staattisen tasapainon.
                                               Painajaisessa näen miten imuri
                                               loikkaa ylitseni hilpeästi.
                                               Minä makaan lattialla vakavana.
                                                   -Niina Hakalahti-
               

Ja tässä sotkuista kuvaa eteisestä. Kaikki hienot vanhat esineet, lasten kenkiä, turvaistuin,

ja kaiken kruunaa juuri ostettu PORO! Että tällainen näyttävä sisääntuloaula

meidän perheessä on. Ja eteisen toinen reuna on vieläkin

karmeampi, siinä olisi jo kamera särkynyt...

Yritän kyllä tämän sotkun siivota nyt kun minulla on parin päivän vapaat. Jospa laitan

seuraavalla kerralla kuvaa siivotusta eteisestä....

Tässä vielä kuva puunkantokorista. Ei liity päivän aiheeseen oikeastaan mitenkään.

Ostin tämän jo kesällä. Tässä säilytän vanhoja lehtiä, joilla sitten sytyttää uunia.

Tämä on tehty Reilun kaupan-kahvipaketeista, tällä kuosilla ei muuten

enää tätä kyseistä kahvia saa, siihen on vaihtunut pakkaus.

Ihastuin tähän väriin kovin, meillä on juuri tämän väriset keittiönkaapin ovet.

Kaikille oikein ihanaa syksyn jatkoa. Hassua, miten sitä vaan porskuttaa

ja ottaa itselleen uusia haasteita. Onkohan minulla muuten joku ihmeen

kriisikin tässä vielä...kohta 40 v häämöttää-APUA!

Mutta elämä on tällaista, otetaan vastaan kaikki mitä annetaan.

         

Minä täällä hei

Minä täällä hei! Vieläköhän kukaan muistaa minua...kaksi kuukautta on aikaa kulunut kun viimeksi blogiani päivitin...Olen tullut takaisin, kiva tulla, tavata teidät taas:)

Kesä vei minut mukanaan, keinuun istahdin ja lempeä tuuli kuljetti seikkailuihin. Ja minä menin ilolla sen mukaan. Aivan kuin ei koko kesää olisi ollutkaan, niin nopsaan aika kiiti.

Mutta nyt on syksy saapunut, ja yhtä ilolla palaan takaisin. Minä niin pidän syksystä, sen kuulaista ja kirkkaista päivistä, hämäristä illoista kynttilän valossa. Syksyllä minä aivan kuin herään eloon!

Tuntea joku, jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys

välimatkoista tai lausumattomista

ajatuksista huolimatta

-se voi tehdä tästä maailmasta

puutarhan.

-Johan Wolfgang von Goethe-

Katso uskolla ylöspäin,

toivolla eteenpäin,

rakkaudella sivullepäin,

kiitoksella taaksepäin.

Pihalta

"Miten osoittaisin hellyyttäni
sinulle
entinen pieni
murrosiän muovaama
vajaa satakahdeksankymmensenttinen.

Halimiset huitaiset pois.
Suukottelu
taitaa siirtyä tyttöystävälle.
Miten olisi
lämmin mojautus olkapäälle
turvallinen pörrötys
tukan tienoolle:
Mitä mies!

Nöyrästi sanottuna
hiven äidinylpeyttä
mielessäni."

-Sointu-Sisko Parviainen-

Siinä lyhyesti sanottuna tuntemukset, kun vanhin lapsista täytti 17 v.
Juutas, miten aika rientää, juurihan hän syntyi, otti ensiaskeleensa...

Hiljaa mietin, milloin lentää pois, mihin siivet kantaa, lentääkö kauaskin,
maailmanvalloittaja! Toivottavasti vielä vähän aikaa saan pitää.



Tässä viime vuoden tuttavuuteni, diana-kukka. Ihastuin tähän niin.
Ja niin taisi ihastua moni muukin, hyvä kun muutaman näitä nyt sain.

Katsokaas mehitähtiä! Ovat innostuneet nostamaan

kukkavanojaan, ja miten hauskasti samaan suuntaan

kaikkien päät nyökkäävät.

Japaninkellot ovat olleet kautta aikojen suosikkejani.

Tänä vuonna en osannut päättää kumpaa näistä väreistä laitan,

joten päädyin sit ostamaan molempia.

Marjapensaiden keskeltä. Minulla on näitä oransseja kattiloita

vähän siellä sun täällä. Krassit ovat vielä vähän pieniä, laitoin ne

niin myöhään, enkä esikasvattanut. Pyykkilaudan sain äidiltä,

ja takana on isän vanha aarre -pyörä, toimivakin vielä. Siitä on otettu

varaosia lasten pyöriin aina tarvittaessa, heh.

Jippii, maljaköynnöksen ensimmäinen kukka. Ei tämä vielä

köynnökseltä näytä, mutta ehkä siitä kasvaa. Tätä kukkaa jouduin

etsimään pitemmän aikaa, kunnes yksi kukkakauppa lupasi yrittää

tätä minulle saada. Olen nähnyt joskus maljaköynnöksen aivan

valtavan kokoisena ja täydessä kukassa, se oli jotain ihmeellistä!!

Kesän vihreää

Katson puuta
Katson kalliota
Katson meren aaltoja.
Koko päivän minä katson.
Mitä enemmän minä katson
kesän vihreää puuta,
halkeilevaa kalliota,
meren kuohuvaa aaltoa,
sitä enemmän ne ovat
puu, kallio, aalto.

-Tommy Tabermann-


Vanha paloposti kukkii!!!

Kuva ruusutarhasta...keijun takana on köynnösruusu valmiina

kasvamaan ylös ylös juurakkoa pitkin.

Tässä kuva puutarhan varjoisesta nurkkauksesta. Tuoli on

hajonnut jo monta kertaa, aina kasaan sen uudestaan ja uudestaan.

Edelleen kuvaa samasta paikasta. Jostain syystä tämä

kuunlilja (olikohan nimi joku iso daddy vai mikä lie),

ei ainakaan vielä ole kasvanut kovinkaan isoksi, vaikka

kuulemma pitäisi.

Perunamaalta...istutin ylimääräiset perunat emaliastioihin,

jännityksellä odotan satoa....

Karhunvatukka kukkii! Viime vuonna istutin näitä kaksin

kappalein juurakkoaidanteeseeni. Niistä tuli satoa ihan mukavasti,

ja nytkin ovat kukkia valtoimenaan. Huom. pieni mehiläinen

näkyy työn touhussa.

Pallolaukkakin on avannut kukkansa. Vai oliko tämä sittenkin

ukkolaukka vaiko lienee jättilaukka. En enää muista....

Ja tämänkään nimeä en muista, en sitten millään. Istutin tätä

pari vuotta sitten, eikä tämä viime vuonna kukkinut.

Nyt on levinnyt ihan mukavasti, kasvaa vähän samalla tavalla kuin

sammalleimu, ja kukatkin ovat samantapaiset. Lehdet ovatkin

sitten ihan erilaiset. Sattuuko joku tietämään tämän nimeä?

Juhannustaikoihin onnea kaikille! Itse en niitä kylläkään osaa tehdä, kuten ei minulla nyt ihmeemmin ole muitakaan juhannusperinteitä. Yleisesti ottaen ollaan aina oltu lasten kanssa kotosalla, kuten ollaan nytkin. Grillaus toki kuuluu asiaan, ja jos keli suosii, ollaan tietenkin koko päivä ulkona.

Kaunis tunnustus

Tämän kauniin tunnustuksen sain Sekasorron Marilta. Kiitos, pidän tästä kovasti!







Anna tämä tunnustus kaikille keille haluat sanoa, että hän on kaunis!


1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Give this award to all whom you want to say, that she/he is beautiful! Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.



Jestas, että onkin vaikea päättää kenelle tätä suloista tunnustusta jatkaisi eteenpäin. Kaikki blogit ovat niin kauniita, jokainen ihan omalla tavallaan. Ja monellahan tämä taitaa jo ollakin.

Laitan tämän ihanaisen Sarin Puutarhaan ja Pajupirtin Kaisalle!





Pihalla on taas ehtinyt kukkaan yksi jos toinenkin. Pilvikirsikat ja norjanangervo (meillä on angervoaita, muutama kymmenen tainta istutettu) kukkivat valkoisenaan. Aivan ihana näky vaaleanpunaiset sammalleimut taustanaan.
Kuinka ihana on tulla töistä kotiin, kun jo pitkältä tien päästä näkyy valkoinen kukkameri toivottamassa tervetulleeksi:)




Tällaisen pienen varpusen ostin Prismasta. Se löysi paikkansa pulpetin päältä metsän laidasta.
Mietin ostaisinko sille kaverinkin, kyllä vaan taidan sen tehdä. Ei ole kiva yksin pihan touhuja siinä katsella.

Etäällä tuulessa tanssivien hiutaleiden nurmella

sinun kasvosi kukkivat,

katson, vaan en kosketa,

sillä kauneutta ei voi siepata huoneeseen,

katson vain,

ja annan sinun kulkea, kukkia,

maailman tuuliin.

-Leif Färding-

Ihanaa olisi... ja arvontavoitto

Ihanaa olisi...

Ihanaa olisi tällaisena päivänä
maata koivun alla,
ihanaa olisi painaa kädellään
nuoren nurmen nukkaa.
Ihanaa olisi antaa katseensa raueta
ja silmänsä painua umpeen
ja kuunnella, kuunnella....

kukan tuulessa huojuvaa vanaa
kiertää mehiläisen surina,
hopeahuiluna kimpoaa oksien katveesta
lintujen liverrys,
hopeahuilujen lauluna
soi rinnassa viihtyisyys, onni.

Ihanaa olisi maata koivun alla
tällaisena päivänä.

-Arvo turtiainen-



Voi miten ihanaa onkaan ollut jo monta päivää! Töiden jälkeen on pitänyt kiirehtiä pihalle
mylläämään. Joka päivä nousee jotain uutta ja ihmeellistä. Voi sitä ihmettä, sammalleimut kukkii, tulppaanit avasi kukkansa yhdessä hujauksessa.

Tänään hämmästelin kuinka pilvikirsikassa on miljoona nuppua, huomenna varmaan
jo täydessä kukassa.

Pitää kertoa miten kummasti saattaa kirja vaikuttaa toimintaani....Luin kirjan Salainen Puutarha, ja varmaan monet teistäkin ovat sen lukeneet... Minulle tuli vallan kummallinen tarve perustaa ruusutarha. Ja kun jotain päätän, sen myös toteutan, ja tuumasta toimeen.

Ja sitä projektia olen nyt työstänyt.
Mutta ei siitä ihan ruusutarhaa tule, kujanne pikemminkin. Käänsin kymmenen metriä pitkän kaistaleen pihapolun viereen. Nyt olen siihen saanut reunat, ja saanut mullat, ja ruusutkin. Niitä meni siihen 22 kpl. Toivottavasti seuraavaan postaukseen saan sen jo siihen kuntoon, että kuvia ihan laittaisin. Ei minulla kyllä ole mitään hajua ruusujen hoidosta, mutta eiköhän sitä matkan varrella opi!

Ja tänään oli myös ihana yllätys postilaatikossa. Olin voittanut Sannan Toukokalliolla-blogissa

ihanan tervetuloa-kyltin. Hmm..mihin sen ripustaisin. Ainakin näin alkajaisiksi laitoin sen

eteisen seinällä olevaan ikkunanpokaan, siinä kun on vähän väriä, niin valkoinen kyltti näkyy.

Minussa on kevät

"Äitiys on kokonaisvaltainen kutsumus, joka ei pääty koskaan.
Kerran äiti on aina äiti."

Näin lukee ihanan runokirjan Minussa on kevät -takakannessa.
Kirjan on toimittanut Katarina Yliruusi. Ja siinä on 123 sivua runoja
ja ajatuksia naiselle, äidille, rakkaalle.
Olen aivan ihastunut tähän runokirjaan, luen sitä aina vaan uudelleen ja
uudelleen.


Laitan tähän muutamia ajatuksia kirjan sivulta....

Arjen sopeutuja

Äidillä on juhlahetkensä, mutta ennen kaikkea hän elää arjessa.
Kaikki aika on annettava muille;
osa lapsille, osa miehelle, osa omille vanhemmille,
ystäville, työlle ja yhteiskunnalle.
Tarvitsijoiden määrä on loputon.
Päivä päivältä toistuva arkielämän pyöritys uuvuttaa
ja joskus myös turhauttaa.
Työ ei lopu koskaan.
Onko äidillä silloin tukijaa ja ymmärtäjää?
Onko vastuun jakajaa?
Kun lapset ovat vihdoin nukahtaneet, ja pöly on laskeutunut,
voi istahtaa hetkeksi, sulkea silmänsä tekemättömiltä töiltä
ja ottaa vihdoin aikaa itselle.
Se, että on tärkeä ja tarpeellinen, antaa äidille myös voimia.
Arjen pienet ilot, lapsen hymy ja nauru
häivyttävät väsymyksen ja tuovat juhlan arkeen.


--------------------------------------------------------------------------

Sankariäiti

Äitiydelle asetetaan joskus niin kohtuuttomat vaatimukset,
että niitä ei voi kukaan täyttää.
Jokainen äiti joutuu kysymään, olenko riittävän hyvä äiti.
Riittämättömyyden tunne on todellinen monissa tilanteissa.
Odotuksia tulee ulkopuolelta;
läheisiltä, sukulaisilta ja ympäristöstä.
Pitäisi olla viisas, kärsivällinen, jopa täydellinen.
Myös omat vaatimukset voivat olla ylimitoitettuja.
On opittava hyväksymään oma riittämättömyytensä.
Neuvottelut, kompromissit ja joustaminen ovat käytännön keinoja,
joilla selvitä eteenpäin.
Äiti on rajojen kokeilun ja kielteisten tunteiden koetinkivi.
Toisaalta hän on myös lapsen aidon kiitollisuuden,
rakkauden ja kiintymyksen kohde.
Hän on kannustaja, ymmärtäjä ja tukija.
Tarvittaessa hän puolustaa lastaan kuin naarastiikeri.
Jokainen äiti on sankari ja on mitalinsa ansainnut.

Sinun äänesi, äiti,

on sinisen tornin hopeakello,

joka soi yli merenpohjaniityn.

Pesä pulpetissa sekä tuliaisia!

Ihmettä mitä löysin tässä yksi päivä ihan keskeltä pihaa!!! Minulla on ollut pari vuotta vanha kahden istuttava pulpetti. Se oli joskus tarkoitus kunnostaa, mutta niin se vain unohtui kaikkien rojujen sekaan.

Kuinka ollakaan, sain taas kerran kuningasidean, ja päätinkin raivata pulpetin esille lautakasan alta. Tarkoituksena olisi siirtää se metsän laitaan alppiruusujen taakse "rekvisiitaksi".

Avasin kannet...ja kyllä siinä jäi suu auki. Sammalta vaikka millä mitalla, ja karvaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että karvat kuuluivat kissalle ja oravalle. Ja löytyi sieltä pieniä muniakin,
vanhoja sellaisia. Toinen puoli pesistä oli jo homeessakin. Pienen tutkiskelun jälkeen päädyttiin sitten linnun pesään. Mietin, olisiko västäräkin pesä, onkos niillä munissa pieniä ruskeita pilkkuja...? No, pulpetti on nyt joka tapauksessa menossa pihan toiselle laidalle metsän reunaan.

En tiedä, pitäisikö pulpetit siivota, vai antaako sammalet ym "tavaran" jäädä pulpetteihin....

Tänään pistäydyin taas Kuopiossa lääkärissä "piikillä". Ja tietenkin pitää käyttää samalla tilaisuutta hyödyksi ja piipahdin kahdessa ihanassa liikkeessä.

Ajan Tarinassa en ollut ennen käynytkään. Siellä oli niin paljon ihania erikoisia huonekaluja ja kaikenlaista sisustustavaraa, että huokaillen niitä sivelin ja katselin. Oli aivan pakko ostaa tuollainen maatuskatyyny, hintakin oli mielestäni kohtuullinen, 20 euroa. Mukaan lähti myös pieni liina leipäkoriin, alennuksessa 4 euroa.

Sitten kävin vielä Jaanan kirstussa, jossa olikin taas toinen toistaan kauniimpia tavaroita.

Enkelipoika pääsee puutarhaan. Se on aika massiivinenkin, korkeus noin 40 cm ja hintakin

oli vain 19 euroa. Miten minä aina vaan sorrun noihin enkeleihin....

Ostin myös ruusuisen silkkikukkakimpun, ihanan herttaisen vaalea väri!!

Ajatukseni ovat pienet ja onnelliset

kuin sinisiipiperhosen,

eikä sydämelläni ole enemmän huolta

kuin oravanmarjalla,

joka kohottaa kukintonsa

kuin lapselliset sormet

osoittamaan ihanaa aurinkoa.

-Katri Vala-

Kevät

Kevään tuleminen koskettaa, melkeinpä koskee.
Sen ääniä kuunnellessa ja muutoksia katsellessa tuntee
sielussaan kuin kipua.
Sen tuoksut saa aistit ihmeellisen kiihkon valtaan.
Keväisten tuulien puhalluksessa jääurkujen pillit
helisevät, rantojen railot laajenevat, pälvet suurenevat,
pilvilaivat seilaavat taivaalla valkoisin purjein
ja lokki liitää värähtämättömin siivin.
Kevät, minä rakastan sinua, ja kaikkia sinun värejäsi,
tervetuloa meille!!!





Tähän on vielä laitettava pari katkelmaa Liisa Akimofin laulusta kevät.
En tiedä mikä tässä laulussa saa sydämeni heittämään kuperkeikkaa, hyppimään tasajalkaa ja varsinkin juuri keväällä.
Vaikka ei tämä niin iloinen kevätlaulu olekaan, ja minä iloitsen keväästä enemmän kuin mistään vuodenajasta. Mutta niin se vain tekee....ja on tehnyt jo parikymmentä vuotta.

On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan.
Tuuli ei tuule
mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaan?
......

Sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö
panin peliin koko elämän.
Vaikka tarjosit vain salmiakkia
minä olin hölmö
panin peliin koko elämän.
.......

Kevät, sinua ihmistä pelkään.
Mä olin hölmö
otin turpiin ja selkään.
Kevät, tosiaan ihmistä pelkään.

Pääsiäisiloa!

Onnenkeiju taivaalla lentelee,
auringonkultaisia säteitä heittelee.

Sammalmetsässä kohta lumi vain muisto on,
näin keväisin paikallaanolo lähestulkoon mahdoton.

Luonnonlapsi onnenkukka hiuksissaan.