Sielun ja vatsan ravintoa

Vanhat valokuvat ovat vieneet sydämeni ihan kokonaan. En saa niistä kyllikseni, mietin
niissä eläneiden ihmisten kohtaloa. Ripustin muutaman seinällä olevaan vanhaan ikkunaan,
ja varmaan innostun ripustaa niitä kohta koko seinän täyteen...(jos vähänkään tunnen itseäni).

Kuva, jossa on viisihenkinen perhe, on minulle mysteeri...miten se on joutunut mummoni kuvien sekaan, vai onko henkilöt sittenkin sukulaisia. En varmaan muuten koko asiaa näin miettisi,
mutta kuvan takana on painettu mielestäni venäjänkielistä tekstiä...Voi kun löytäisin jonkun
joka tietäisi äitini puolen sukuni historian!
Alemmassa kuvassa oleva herrasmies on paljastunut Jalmariksi, kaukaista sukua
kuulemma, mutta kukaan ei tunnu tietävän enempää tästäkään.

No, jääköön valokuvat taas kerran hautumaan mieleeni. Laitan tässä kuvaa vanhasta lipaston vetolaatikosta, jonka maalasin (tai suttasin paremminkin) valkoiseksi ja laitoin keittiön työtasolle. Tällä hetkellä siinä on kirpputorilta ostamiani ruusukuppeja yms.

Sokerikko ja kermakko on äidiltä saadut, ne ovat vanhaa Riihimäkeä.

Laatikon päällä on samoin kirpputorilta ostettu muna ja ruusukipot. En ole vielä löytänyt mieleistäni vedintä laatikkoon, ja siksipä tätä virkaa toimittaa tällä hetkellä Greengaten hiuspompula (näkyy kuvassa missä herneenversot).

Eilen rupesi sokerihammastani kolottamaan, ja ihan välttämättä halusin kahvin kanssa jotain herkkua. Siinä sitten katsomaan, mitä kaapista löytyy. Päädyin kokeilemaan tällaista tosi helppoa arkista ohjetta, ei edes vatkainta tarvittu, ja kylläpä olikin hyvää verrattuna siihen pieneen vaivaan mikä tämän tekemiseen meni. Laitan loppuun ohjeen, jos haluatte kokeilla.

Kun seuraavan kerran tätä teen, vähennän ehkäpä sokerin määrää hitusen, aika makeata!
Ja miten tämä kohosikaan, ei ihme että vuoan reunojen korkeudeksi ilmoitettiin vähintään 4 cm.

OMENA-ANSA

Pohja: 4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 dl sulatettua marg.

Puoleen pohjataikinaan lisätään:

1 tlk vaniljajogurttia

1 muna

Päälle: omenakuutioita (esim.granny smith)

500 g maitorahkaa

2 tl vaniljasokeria

1 dl sokeria

3 munaa

Pinnalle: 1/2 pohjataikinan muruseosta

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää margariini. Jaa seos kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen taikinasta jogurtti ja muna. Kaada piirakkavuokaan.

Kuori ja kuutioi omena, ripottele taikinan päälle. Sekoita rahkan joukkoon sokerit ja munat. Levitä seos omenakuutioiden päälle.

Ripottele pinnalle loput pohjataikinen muruseoksesta.

Kypsennä uunin alatasolla noin 40 min. Tarjoa jäähtyneenä.

Meillä tuoksui eilen leipä.

Mikä tuoksu voittaa tuoreen ruisleivän tuoksun? No, onhan niitä moniakin ihania tuoksuja maailma pullollaan. Mutta itse pidän valtavasti siitä tuoksusta, kun ruisleipä tulee leivinuunista ulos. Ja tietää että kohta voi sulaa lämpimän leivän päällä.

Mutta näitä leipiä en kylläkään saanut itse maistella. Tein nämä tyttäreni luokkaretkirahaston hyväksi myyjäisiin. Eilen aamulla heräsin jo puoli viisi laittamaan leivinuuniin tulta. Alakuvassa on pöydällä kohonneet leivät menossa uuniin ja sitten reilun tunnin päästä.....

Leipätiinun olen saanut kolmisen vuotta sitten tupaantuliaislahjaksi. Voi jukra niitä ensimmäisiä leiväntekokokeiluja, kyllä välillä meinasi itku tulla. Aina siitä leivästä tuli jollainlailla viallista. Monta kertaa urheasti pistelin poskeen "vähän epäonnistunutta" leipää. Mutta kyllä se viimein onnistui!! Ja itse asiassa ei se aina onnistu nykyäänkään, mutta nyt siitä tulee sentään ihan syötävää....

AURINKO!

Nyt sitten tuli se aurinko tehtyä, ja on kohta syötykin! On kiva kakku, kun lapsetkin tykkää syödä. Täyte on ihanan raikasta. Banaani päällä ja keksit pohjalla antaa sopivaa makeutta. Tänään oli muutenkin ihanan aurinkoinen päivä, tuli kakkukaloreiden ohella annos d-vitamiinia ulkoilusta!

Innostuin kuvaamaan myös lumen alta paljastuvaa maisemaa. Ihan koko kroppa tärisee innosta, kun kohta pääsee puutarhahommiin.