Rauhallista juhannusta!

Oli ihan pakko laittaa teille nähtäväksi minun hormoonikukkani. Tämä Bellis, eli Kaunokainen, on jostain ihme syystä kehittänyt kukkansa ympärille monta pikkukukkaa. Se on hassun näköinen. Samassa kukkaryhmässä on myös toinen samanlainen hormoonibellis. Kukat kasvavat riippapihlajan alla, ja tämän pihlajan alta myyrät söivät angervoni, jotka kyllä ovat siitä huolimatta kasvaneet jo aika lailla. Eli liekö myyrien teoilla jotain tekemistä myös kaunokaisten kasvutapaan. Ainakaan itse en ole aiemmin törmännyt vastaavannäköisiin, vaikka näitä on minulla ollut jo edellisessäkin pihassa.

Ja yläkuvassa on minun pikku pelargoniani päässyt jäkäläalustalle. Olen istuttanut sen astiaan, jonka pelastin kerran eräästä nuotiosta. Kattila oli yritetty polttaa (että jotkut kehtaa!), mutta onneksi se oli kestävää laatua, sain pelastettua sen minun pihalleni.

Haluan toivottaa kaikille ihanille blogiystävilleni suloista suven aikaa. Nautitaan Suomen kesästä, se ei kestä ikinä liian pitkään. Ja hei, ensi viikolla on luvattu jo lämmintäkin. Ja kaikille lomansa aloittaville ihanaa loma-aikaa.

Olen myös saanut herkullistakin herkullisemman tunnustuksen Sekasorron Marilta, kiitos miljoonasti. Tämän värit tuo niin mieleen kesän- kesän herkät kukat, huvipuiston hattaran, vaahtokarkit grillissä...

Tämän vaaleanpunaisen unelman haluaisin tällä kertaa jakaa Pajupirtin Kaisalle ja Sinisen Enkelin Lennulle, olkaa hyvät.

Pihalta kuvattua

Ihana kun on kesä, ja kesäloma. Vaikkakin vain viikon mittainen tällä erää, mutta kelit ovat suosineet (ei ole liian kuumaa ollut), niin jaksaa pihalla väkertää kaikenlaista.

Minulla on muutama pihaprojekti keskeneräisenä, ollut oikeastaan jo viime syksystä asti, kunhan niitä saan pikkuhiljaa valmiiksi, laitan kuvia sitten.
Nyt muutama kuva vähän sieltä ja täältä pihaa otettuna. Käytän pihalla paljon erilaisia kiviä, ja kiviaiheita. Olenkin kerännyt kaikenkokoisia kiviä "varastoon". Minulla on tontin laidassa jo aikamoinen kivikasa (siitä laitan kuvan seuraavalla kerralla), josta otan kivenmurikoita tarpeen mukaan. Esim. pihamme kaikki kiviaidanteet on tehty ihan itse keräämistäni kivenmurikoista. (naapurit taitaa pitää minua jonkinlaisena kylähulluna, kun liikun usein lähimaastossa köttikärryjen kanssa kiviä raahaten.) Paitsi uusin projektini, jossa käytän vanhoja sammaloituneita tiiliä. Nekin loppui vähän kesken, mutta niitä on iso jemmakasa onneksi mökillä.

Satuseppel ja tunnustuksia

Tämä kirja on muistoja täynnä, vaikka en muistakaan koskaan tätä lukeneeni. Sain kirjan äidiltäni, hän oli löytänyt sen mökiltä ja kertoi sen olleen minulla pienenä. Kirja on painettu vuonna 1945, ja se on täynnä ihania keijukaissatuja. Ihan kuin voisin hypätä tuon kirjan sivuihin ja olisin osa seikkailuja. Tämä kirja on kallein aarteeni, jonka olen pitkään aikaan saanut.

Näytin kirjaa Lennulle, ja hän keksi heti parista kuvasta hauskan jutun. Yläkuvassa viisi turilasta, vähän kuin minun viisi lastani, vilkuttavat äidille, joka perhosena lentää taivaan tuuliin. Se olisi kyllä hauskaa, olisi ihana lentää liihottaa ja tuntea olevansa vapaa kuin taivaan lintu! Mutta en minä lapsista kauas lentäisi, ihan lähelle kukkaan laskeutuisin vain.

Ja alemmassa kuvassa, Lennu taas ideoi, mieheni ratsastaa uljaalla ratsullaan perääni, hah hah haa, sekin olisi ihanaa. Ja voih, luulen että hän myös todella sen tekisi.

No niin, vilkas mielikuvitukseni lähti taas lentoon. Mutta on ihana olla sydämeltään aina vähän kuin lapsi, on jotenkin niin paljon helpompi ymmärtää tätä maailmaa.

Sitten haluaisin kiittää todella paljon, koko pienestä sydämestäni, Pieni talo maalla-Susannea, joka antoi minulle tämän niin kauniin tunnustuksen. Pidän tästä kovasti.

Ja tästä kiitän maailman ihaninta ystävääni Lennua. Kiva että olet juuri sinä, välitän sinusta todella paljon. Tämän tunnustuksen olen saanut jo aikaa sitten, mutta koneeni oli rikki, ja meni monta viikkoa ennenkuin se ehjääntyi.