Munasta tulikin tipu!

Ostin kaupasta sellaisen valmiin huovutuspakkauksen, josta oli tarkoitus tulla kaksi munaa...
Aloitin keltaisesta munasta, neulalla vaan nopeasti, nopeasti, yhä nopeammin tököttelin.

En ole muuten ikinä ennen huovuttanut yhtään mitään, eikä siinä pakkauksessakaan mitään kummempia ohjeita ollut, kuvia vaan, ihan vaan puolustuksekseni...

Kun sitten olin koko keltaisen langan siihen munaan tökötellyt (kun en tiennyt pitikö koko määrä käyttää vaiko vain osa!), niin se muna ei näyttänyt kenenkään meidän mielestä enää munalta,
ja kaiken lisäksi se valmis muna-aihio oli jotenkin oudosti pehmennyt johonkin...outoa!

Kun aikani olin sitä harmissani omasta osaamattomuudestani pyöritellyt, niin mieheni keksi että siitähän tulisi tipu!!! Ja niin siitä tuli sitten tipu. Pöyhötin vielä tipulle "tukkaa", koska se
ei todellakaan ollut mikään tavallinen tipu.

Toista munaa tehdessäni aloitinkin sitten huomattavasti varovaisemmin, ja lankaa jäi todella reilusti yli. Kukkia siihen en kyllä enää jaksanut värkkäillä kuin yhden.

Onko noissa huovutusjutuissa aina se aihio valmiina, vai pitäisikö itse osata muokkailla mitä haluaa, esim. jokin eläin tai vaikka sydän?

Tässä sairaslomalla ollessani sain idean laittaa tuon vanhan ikkunan seinälle. Se on ollut pystyssä olohuoneen nurkassa jo vuoden verran. Ja ilman tukea on kyllä ihan hyvin pysynytkin, ehkä vähän vinossa...että sen verran painavat on pokat siinä.

Isäntä ei ensin ajatukselle lämmennyt, mutta kun tarpeeksi kauan pyysin, niin tarvikkeet seinälle ripustamiseen ostettiin. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu...ja ihan rupesi jo säälittämään

kun olin sitä vaatinut. Mutta niin vain se nyt seinällä on. Ja miehen mielestä saa luvan pysyäkin,

ei ole kuulemma mitään asiaa ainakaan puoleen vuoteen pyytää sitä alas...heh heh.

Ja tulihan se nurkkaus nyt paljon valoisammaksi, ja nyt voin ruveta etsimään siihen lattialle jotain kivaa lipastoa...Ikkunan koristamista pitää vielä miettiä, nyt laitoin vain kukat ikkunalle.

Olisiko ideaa laittaa jokin kiva tapetti esim. pala taivasta...

Meillä jo tonttu kurkkii....

Muistatteko kun joskus postasin ikkunanpokasta, joka lumen alta pilkotti. Ja meille sen sitten toin, ja olohuoneen nurkasta sille kunniapaikan annoin. Kesällä se oli vähän tyhjillään, pari enkeliä siellä asusteli.

Yksi päivä ikkunan taakse tuli talvi. Tyllilunta sinne satoi, ja tähdet syttyivät loistamaan lumeen.
Ikivanhat lautasukset ja pienet sauvatkin sinne mahtui. Vanha ruosteinen lasten kelkka sai sinistä maalia pintaansa, ja odottaa...odottaa josko vielä mäkeen pääsisi.

Ja luistimet, on tytölle ja on pojalle. Kohta jo järven pinta jäätyy ja voi sitä riemua, kun jään sileätä pintaa saa taas viilettää!!

Ja sitten sinne muutti tonttu. Punaisessa nutussaan katselee lasten touhuja ja odottaa hänkin...
joko Joulu tulee?

Sisältä bongattua.

Tässä sitä taas ollaan.....!! Eilen iski selkään noidannuoli (muuten toinen kerta elämässäni), ja loppuviikko menee sairaslomalla särkylääkkeitä syöden. Selkä on kaarella kuin jousipyssy ja kipu on aikamoinen...Liekö osasyyllinen lauantain Sulkavan soudut, mutta tulipa taas viikon pakkolepo.
Tänään olen joutessani surffaillut netissä (polvillaan lattialla), ja suruuni tilasin itselleni rullasukset (eli voipi olla että parin viikon päästä olen taas sairaslomalla ku niillä lähden seikkailemaan....) ja varasinpa talveksi uudet hiihtosuksetkin. Eli kallista olla saikulla. Elämä on.

Ja sitten innostuin kuvaamaan sisällä paria uutta aarrettani. Tämän singer-koneen toin viimeksi aarreretkeltäni. Tälläkin voisi vielä ihan oikeasti hurutella, josko vain langan osaisin oikein pujoitella.



Tämä arkku tuli kanssa mukaani samalta retkeltä. Tämä on kirveellä veistetty joskus 1800-luvulla ja arkussa on käytetty puunauloja. Arkku on tosi tukeva ja juuri sopivan kokoinen meidän tuvan lattialle. Liinaksi laitoin vanhan pöytäliinan (äidin kätköistä). Arkusta sain oivan paikan kynttilöiden säilytykseen.

Sitten vielä taulu tuvan seinältä. Täytyy myöntää että kerrankin oli isännällä kehittämisen arvoinen idea. Meillä oli iso kiviaiheinen taulu, joka näytti vähän tylsältä. Isäntä keksi, että haetaan kotipaikalta vanhat ikkunanpokat taululle kehykseksi. Ja sattumalta löydettiin ihan samanväriset kuin keittiön kaapin ovetkin ovat. Ikkunanpokille ei muuta tehty ku vähän pölyjä pyyhittiin ja taulu leikattiin niihin sopivan kokoiseksi. Nyt on vähän ku ikkunan takaa merelle katseltaisiin...

Äitienpäivä!

Tänään kiipesin puuhun! Olen saanut vanhat tikapuut äidiltä mökiltä ja ikkunan toin kerran mieheni kotipaikalta. Tänään sitten sain idean!!!! Istutin mäntyjen väliin köynnöshortensian, toivottavasti siinä menestyy. Ja tikapuut nojasi siinä yhteen mäntyyn... Hmmmm, vähän aikaa tuumailin, että jotain tästä nyt puuttuu....Ja silloin muistin, että mullahan on se ihana vihreä ikkuna, eikun puuhun roikkumaan. Sidoin sen piikkilangalla kahteen mäntyyn, ja lanka saa siinä sitten myös mukavasti ruosteen väriä aikanaan. Ihme muuten, että tikkaat kesti!



Seuraavaksi kävin käsiksi seuraavaan ikkunaan. Tähän olin jo aiemmin kiinnittänyt verkkoa. Pari naulaa sitten talon seinään ja ikkuna roikkumaan. Tähän keräilen aikaa myöten kaikenlaisia ruosteisia työkaluja. Nyt siihen jo pääsi keritsimet ja sirppi, äidiltä saatuja. Sekä vanha hara, sen olen löytänyt kirppikseltä eurolla.




Ja kun oikein innostun, en malta sitten lopettaa ollenkaan. Tämän rappusidean olen napannut Lennulta. Rakennusajalta oli sattunut jäämään isot, isot rappuset. Mies oli uhannut tehdä ne polttopuuksi, onneksi ei ollut vielä ehtinyt. Pojat sahasi minulle rappuset palasiksi ja nyt niitä löytyy vähän sieltä ja täältä tontilta. Nämä pääsi etupihalle käpykatteen päälle. Kukat vielä puuttuu, niin saadaan tähän vähän väriä. Taka-alalla muuten kasvaa kovaa vauhtia tulppaanit ja laukat.





Ja loppuun vielä sokerina pohjalla. Tytöt teki minulle ihanan äitienpäiväkakun!!!! Tai minä tein pohjan, ja tytöt sitten muut. Teen muuten aina pohjat gluteenittomista jauhoista, kakusta tulee takuuvarmasti kuohkea eikä ole vielä kertaakaan lässähtänyt. Pinta on kuin veitsellä siloiteltu.
Kaikille ihanille äideille hyvää äitienpäivää!!!

Aarteita, aarteita!!

Kävimme eilen mummolassa. Sieltä sitä löytyy vaikka mitä ihanuuksia! Ja peräkärry olisi tarvittu, jos kaikki olisi mukaan halunnut. Mutta autosta vaan penkit nurin, ja ikkunanpokat ja muut aarteet kyytiin!!!





Ihanaa, näitä olen odottanut jo koko talven. Olen odottanut, että lumet sulaa sen verran jotta saan pari seivästä verhotangoksi. Kankaankin olen ostanut jo aikaa sitten...Eteiseen siis kaksi heinäseivästä ja sammaleenvihreää kangasta verhoksi.

Nämä sinisävyisest ovat aikoinaan olleet vanhan tuvan ikkunat. Olenkin näitäkin jo odotellut pidemmän aikaa, nämä saavat uudet elämän taulunkehyksenä, taulukin on jo valmiina. Kunhan sekin projekti aikanaan valmistuu...Minulla on outo tapa aloittaa kymmenen eri projektia, ja sitten mielialan tai tarviketilanteen mukaan niitä työstän, miten milloinkin sattuu hyvälle tuntumaan.

Tämän kaunokaisen aion asettaa ulos alppiruusujen sekaan. Viime kesänä aloitin sellaisen sammalprojektin, josko tänä vuonna sen saisin valmiiksi. Kunhan lumet sulaa, laitan siitäkin sitten kuvia.

Tämä taasen on jo vanhempaa mallia, 50-luvun alusta. Tässä kuvassa ei taida näkyä, mutta liitokset on tehty puunauloilla! En ole vielä varma, mihin tämän sijoittaisin, taivasalla tämä ei enää säily. Eikä tätä henno maalata, on niin kaunis ajan patina.

Ihanaa, sain vanhan maitotonkankin!!! Ajatella, että maito vietiin 50-luvulla tienlaitaan näillä tällaisilla tonkilla. Olen muuten itsekin saanut kunnian opetella lehmän lypsämistä, sekä käsin että koneella. Ne oli aikoja ne...silloin kyllä maitoauto jo haki tilalta maidon. Harmi kun maailma muuttuu niin hurjaa vauhtia.

Löytö, pieni ikkunani

Olen jo pitkään etsinyt vanhaa ikkunanpokaa...sellaista vähän isompaa. Ja sitten yhtenä päivänä se vaan pomppasi silmieni eteen, ilman sen kummempaa dramatiikkaa, ilman että sitä erityisesti olisin ollut edes etsimässä. Ihana, avattava ikkuna. Raamit ja kaikki tallella, ikkunalasit ehjänä. Siellä se lumessa makasi, minä halusin sen sieltä pelastaa, halusin antaa sille uuden elämän.

Tässä muutama kuva, pieni ikkunani vanhassa maalissaan. Ja sit kun olen siihen muutaman pensselinvedon sipaissut. Nyt vaan pitäisi etsiä oikeanlainen rekvisiitta sitä kaunistamaan. Jos sinulla on kivoja ideoita, otan toki mielelläni vastaan. Ja kun pieni löytöni on saanut jotain ympärilleen, laitan siitä sitten kuvan..