40 v

Vanhenet,

ja tulee se syksy

että on sinun vuorosi

huomata kuinka omenat

maistuvat vähän enemmän madolta.

Troija, olit kuvitellut itsestäsi,

voittamaton, ja ikuisesti kaunis,

marmoria, Apollon patsas, sinä

murheryppyotsa, valvepussisilmä.

Vaitelias hevonen odottaa sinussa,

odottaa hetkeään, kuopii, keski-ikä,

valmistautuu synnyttämään keihään

joka hitaasti lävistää sydämesi,

vanhuus, ja varo ettet ole jättänyt

rakkauttasi tuhlaamatta, silloin

se koskee tuskaisasti. Ja että

voisit hymysuin kohdata

Tuonelan lautturin,

sillä  miehellä vasta muisti on,

tee kaikkesi jo nyt, ettei hänellä

olisi raskaita kuormia, hikisiä päiviä.

Saat hyvän kyydin, tyyntä, kirkasta vettä.

-Tommy Tabermann-

Juuri niin, koittihan sekin päivä, jo muutama päivä sitten kyllä, jolloin minä tulin keski-ikäiseksi. Mutta en suinkaan mieleltäni, en ruumiiltani, vain numeroissa. Vai onko se 40 se numero, jolla sitä mitataan.

Veljeni soitti, sanoi "Älä murehdi, kyllä tämänkin päivän jälkeen on elämää".

Niinpä niin,  kyllä se elämä vaan vie eteenpäin, numerot on vain

numeroita, ei niillä loppujen lopuksi ole väliä.

Pääasia, millälailla itse tuntee, miten itse tätä elämää haluaa viedä eteenpäin.

Mutta kyllä, kyllä minä oikeasti pelolla odotan, tuleeko keski-iän kriisiä, alkaako vaihdevuodet

                                             vaiko mitä minulle tapahtuu...
                              Tapahtuuko mitään, jatkaako elämä vaan tätä samaa kulkuaan.

             Vaikka enhän minä oikeasti tule mihinkään ikään, sillä sisälläni asuu ikuisesti se pieni lapsi,

                        joka odottaa milloin aikuisuus oikein alkaa, ja mitä minusta edes isona tulee.
                                      Voi, sen tunteen haluan ikuisesti pysyvän!

Ps. Sain lahjaksi ihanan Tommy Tabermann-runokirjan (runot 1970-2010), olen niin iloinen siitä!
      Samoin sain elämäni ensimmäisen lahjakortin kauneushoitolaan (olikohan pieni vinkki-vinkki),
      mutta todella en ole ikinä käynyt edes kasvohoidossa!!
      Sain myös kahvakuulan, ja kävin jo kahvakuula-jumpassakin, tehokasta! Kannattaa kokeilla!

      Lämpimiä ajatuksia kaikille, auringonsäteitä alkavalle viikolle:)

Pojan synttärit

"Tahdot olla sinä, et minä, et hän.
Tahdot olla sinä iloinesi, itkuinesi,
toiveinesi, pelkoinesi.
Ja antaa elämän kuljettaa kaarnavenettäsi
kauas ja taas takaisin....
...Ja minä tahdon kasvattaa sinua rajoituksilla
ja hellillä hyväilyillä yhä enemmän sinuksi."

Perjantaina meillä juhlittiin taas. Tällä kertaa sankarina oli nuorin poikamme. Kuusi vuotta tuli meidän ikiliikkujalle ikää. Juhlien teemaksi olimme sankarin toiveen mukaisesti valinneet Power Rangerin. Talomme valtasi kuusi vilkasta taisteluntahtoista nuorta miestä...APUA!!!

Miten ihmeessä noissa viikareissa riittää virtaa? Poika pitää meidät kyllä koko ajan liikkeellä ja valppaana, on hän vaan sellainen eläväinen. Mutta sitten kun hän kiipeää yllättäen syliin, ja halaa, ja sanoo että äiti sinä olet ihana, on kuin koko maailma pysähtyisi ja olisi vain tämä hetki tässä ja nyt. Siitä saa taas lisää virtaa jaksaa pienen duracell-pupun kanssa.

Vaaleanpunaista unelmaa

"Toivoisin olevani enkeli, joka kulkee edelläsi tietä tasoittamassa.
Joka kulkee rinnallasi apua antamassa.
Joka kulkee takanasi jälkiä peittämässä.
Joka kulkee ylläsi sinua varjelemassa.
Toivoisin olevani enkeli, joka hoitaa kun olet haavoitettu.
Joka ymmärtää kun olet masentunut.
Joka suojelee kun myrsky yllättää."
-Marleena Ansio-

Vaaleanpunainen on Jade -tyttömme lempiväri. Jaden huoneessa on seinätkin vaaleanpunaiset ja vadelmanpunaiset. Hänen vaatteensa ovat pääasiassa vaaleanpunasävyiset. Olkoonkin, että nykyään on mukaan mahtunut myös ruskeaa ja mustaa, löytyypä jokunen sininenkin vaate.

Tänään on Jaden syntymäpäivä, 11 vuotta tuli ikää. Perjantaina juhlittiin syntymäpäiviä tyttöjen kesken, ja pöydässä oli tietenkin vaaleanpunaista tarjottavaa. Tehtiin jäätelökääretorttu, jossa oli vaaleanpunaista mansikkajäätelöä.

Jade on muutenkin lapsistamme sellainen haaveilija, omissa mietteissään viihtyvä. Odotan mielenkiinnolla, milloin tyttö ilmoittaa, että nyt nämä vaaleanpunaiset unelmat loppuvat. Tuntuu, että nykyään liian nopeasti pienistä tytöistä kasvaa naisia, lasten leikit loppuu liian aikaisin. Ole vaan äidin pieni tyttö vielä kauan!

"Maailma on täynnä teitä,

rotkoja ja penkereitä.

Pelonsekaisia öitä,

enkelit saa tehdä töitä,

puurtaa päiviä ja iltoja,

pyysin niiltä sulle siltoja,

siipiä ja suojelusta,

koska äiti välittää susta."

Hääpäivä

Minä ihmettelen kuinka sinä osaat soittaa sieluni soitinta.

Sinä houkutat minussa esiin herkkiä, minulle tuntemattomia säveliä.

Minä koen itseni uutena ja toisenlaisena

kuin olen koskaan itseni tuntenut.

Sinun kiintymykseni suojassa

minä saan rohkeutta antaa koskettaa

haavoittuneitakin kohtiani.

En kavahda pelokkaana pois vaan luotan sinuun.

Minä ihmettelen herkkyyttä suhteessasi minuun

aivan kuin tuntisit minut paremmin kuin itse tunnen itseni.

Sinun läheisyytesi on nuppu josta minä puhkean eloon.

Eilen illalla kun tein postauksen rippijuhlista, sivusin siinä samalla hääpäiväämme. Olin illalla jo liian väsynyt paneutuakseni tähän asiaan tarpeeksi. Asia jäi kuitenkin hautumaan yön yli, ja halusin 17-vuotista taivaltamme käsitellä vähän syvällisemminkin.

Hassua, miten sitä pitää toista aina niin itsestäänselvyytenä. Toinen on aina siinä läsnä, aina saatavilla. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, miten tärkeitä ihmisiä ympärillämme viipyykään. Olen kiitollinen näistä vuosista, jotka olen saanut mieheni ja lasteni kanssa yhdessä viettää. Odotan innolla aikaa, kun kiire pienten lasten kanssa helpottaa ja yhteistä aikaa jää aina vaan enemmän. Miltähän se aika tuntuu, pysähtyykö se, voiko sitä kosketella...

Rippijuhlat

Eilen vietimme sitten toisen pojan rippijuhlia. Viime vuodesta vanhimman pojan rippijuhlista viisastuneena tein tänä vuonna paljon valmiiksi jo etukäteen pakkaseen. Ihanaa kun sunnuntaiaamuna ei ollut mikään kiire, aikaa jäi ennen kirkkoonlähtöä liikaakin. (Muistan kuinka viime vuonna en kerennyt edes hiuksia laittaa, hyvä kun kirkkoon ajoissa ehdittiin!)

Päivän sankari oli niin komea slimmissä liituraitapuvussaan ja liilassa solmiossaan! Jestas, miten noista pojanriiviöistä tuleekaan hurmureita kun laittavat puvun päälleen, ihan kyynel tuli silmään.
Ja ilmakin oli mitä mainioin. Vähän säätiedotus oli pelotellut hirveällä hellekelillä, mutta iltapäivällä meni sopivasti pilveen eikä lämpötila nyt mahdottomaksi noussut.

Harmittaa vähän ku en muistanut ottaa kuvia ruokapöydästä enkä sen paremmin kahvipöydästäkään, kakun sentään kuvasin. Mutta menu oli seuraava:

- halloumjuustosalaatti
- kylmä perunavihannessalaatti
- mozzarellatomaatti-vartaat
- lämminsavulohta ja graavilohta
- sillijäädyke
- mätisilakat
- keitetyt perunat
- possunlihaa
- punajuuripihvit
- nakit ja lihapullat, vesimelonin paloja
- riisipiirakat ja munavoi
- raparperimehu ja marjamehu sekä vesi

Kahvipöydässä oli
- lakkatäytekakku
- juustosuklaatorttu
- kuivakakku
- keksit ja suklaakonvehdit

Juhlat oli kaikinpuolin onnistuneet ja tärkeintä, että juhlakalu oli onnellinen. Seuraavat rippijuhlat on sitten kahden vuoden päästä.

8.8. oli muuten minun ja mieheni hääpäivä. Siitä päivästä onkin jo 17 vuotta! Miten se aika lentääkään. Tällä kertaa päivä jäi kylläkin rippijuhlien järjestämisen takia vähän "unholaan", mutta eipä meillä ole ollut tapana niitä kauheasti juhliakaan. Otettiin me kyllä pari lasillista hyvää punaviiniä, se oli ihanaa rentoutusta leipomusten jälkeen.

Äitienpäivä!

Tänään kiipesin puuhun! Olen saanut vanhat tikapuut äidiltä mökiltä ja ikkunan toin kerran mieheni kotipaikalta. Tänään sitten sain idean!!!! Istutin mäntyjen väliin köynnöshortensian, toivottavasti siinä menestyy. Ja tikapuut nojasi siinä yhteen mäntyyn... Hmmmm, vähän aikaa tuumailin, että jotain tästä nyt puuttuu....Ja silloin muistin, että mullahan on se ihana vihreä ikkuna, eikun puuhun roikkumaan. Sidoin sen piikkilangalla kahteen mäntyyn, ja lanka saa siinä sitten myös mukavasti ruosteen väriä aikanaan. Ihme muuten, että tikkaat kesti!



Seuraavaksi kävin käsiksi seuraavaan ikkunaan. Tähän olin jo aiemmin kiinnittänyt verkkoa. Pari naulaa sitten talon seinään ja ikkuna roikkumaan. Tähän keräilen aikaa myöten kaikenlaisia ruosteisia työkaluja. Nyt siihen jo pääsi keritsimet ja sirppi, äidiltä saatuja. Sekä vanha hara, sen olen löytänyt kirppikseltä eurolla.




Ja kun oikein innostun, en malta sitten lopettaa ollenkaan. Tämän rappusidean olen napannut Lennulta. Rakennusajalta oli sattunut jäämään isot, isot rappuset. Mies oli uhannut tehdä ne polttopuuksi, onneksi ei ollut vielä ehtinyt. Pojat sahasi minulle rappuset palasiksi ja nyt niitä löytyy vähän sieltä ja täältä tontilta. Nämä pääsi etupihalle käpykatteen päälle. Kukat vielä puuttuu, niin saadaan tähän vähän väriä. Taka-alalla muuten kasvaa kovaa vauhtia tulppaanit ja laukat.





Ja loppuun vielä sokerina pohjalla. Tytöt teki minulle ihanan äitienpäiväkakun!!!! Tai minä tein pohjan, ja tytöt sitten muut. Teen muuten aina pohjat gluteenittomista jauhoista, kakusta tulee takuuvarmasti kuohkea eikä ole vielä kertaakaan lässähtänyt. Pinta on kuin veitsellä siloiteltu.
Kaikille ihanille äideille hyvää äitienpäivää!!!