Vaaleanpunaista unelmaa

"Toivoisin olevani enkeli, joka kulkee edelläsi tietä tasoittamassa.
Joka kulkee rinnallasi apua antamassa.
Joka kulkee takanasi jälkiä peittämässä.
Joka kulkee ylläsi sinua varjelemassa.
Toivoisin olevani enkeli, joka hoitaa kun olet haavoitettu.
Joka ymmärtää kun olet masentunut.
Joka suojelee kun myrsky yllättää."
-Marleena Ansio-

Vaaleanpunainen on Jade -tyttömme lempiväri. Jaden huoneessa on seinätkin vaaleanpunaiset ja vadelmanpunaiset. Hänen vaatteensa ovat pääasiassa vaaleanpunasävyiset. Olkoonkin, että nykyään on mukaan mahtunut myös ruskeaa ja mustaa, löytyypä jokunen sininenkin vaate.

Tänään on Jaden syntymäpäivä, 11 vuotta tuli ikää. Perjantaina juhlittiin syntymäpäiviä tyttöjen kesken, ja pöydässä oli tietenkin vaaleanpunaista tarjottavaa. Tehtiin jäätelökääretorttu, jossa oli vaaleanpunaista mansikkajäätelöä.

Jade on muutenkin lapsistamme sellainen haaveilija, omissa mietteissään viihtyvä. Odotan mielenkiinnolla, milloin tyttö ilmoittaa, että nyt nämä vaaleanpunaiset unelmat loppuvat. Tuntuu, että nykyään liian nopeasti pienistä tytöistä kasvaa naisia, lasten leikit loppuu liian aikaisin. Ole vaan äidin pieni tyttö vielä kauan!

"Maailma on täynnä teitä,

rotkoja ja penkereitä.

Pelonsekaisia öitä,

enkelit saa tehdä töitä,

puurtaa päiviä ja iltoja,

pyysin niiltä sulle siltoja,

siipiä ja suojelusta,

koska äiti välittää susta."

Hääpäivä

Minä ihmettelen kuinka sinä osaat soittaa sieluni soitinta.

Sinä houkutat minussa esiin herkkiä, minulle tuntemattomia säveliä.

Minä koen itseni uutena ja toisenlaisena

kuin olen koskaan itseni tuntenut.

Sinun kiintymykseni suojassa

minä saan rohkeutta antaa koskettaa

haavoittuneitakin kohtiani.

En kavahda pelokkaana pois vaan luotan sinuun.

Minä ihmettelen herkkyyttä suhteessasi minuun

aivan kuin tuntisit minut paremmin kuin itse tunnen itseni.

Sinun läheisyytesi on nuppu josta minä puhkean eloon.

Eilen illalla kun tein postauksen rippijuhlista, sivusin siinä samalla hääpäiväämme. Olin illalla jo liian väsynyt paneutuakseni tähän asiaan tarpeeksi. Asia jäi kuitenkin hautumaan yön yli, ja halusin 17-vuotista taivaltamme käsitellä vähän syvällisemminkin.

Hassua, miten sitä pitää toista aina niin itsestäänselvyytenä. Toinen on aina siinä läsnä, aina saatavilla. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, miten tärkeitä ihmisiä ympärillämme viipyykään. Olen kiitollinen näistä vuosista, jotka olen saanut mieheni ja lasteni kanssa yhdessä viettää. Odotan innolla aikaa, kun kiire pienten lasten kanssa helpottaa ja yhteistä aikaa jää aina vaan enemmän. Miltähän se aika tuntuu, pysähtyykö se, voiko sitä kosketella...

Rippijuhlat

Eilen vietimme sitten toisen pojan rippijuhlia. Viime vuodesta vanhimman pojan rippijuhlista viisastuneena tein tänä vuonna paljon valmiiksi jo etukäteen pakkaseen. Ihanaa kun sunnuntaiaamuna ei ollut mikään kiire, aikaa jäi ennen kirkkoonlähtöä liikaakin. (Muistan kuinka viime vuonna en kerennyt edes hiuksia laittaa, hyvä kun kirkkoon ajoissa ehdittiin!)

Päivän sankari oli niin komea slimmissä liituraitapuvussaan ja liilassa solmiossaan! Jestas, miten noista pojanriiviöistä tuleekaan hurmureita kun laittavat puvun päälleen, ihan kyynel tuli silmään.
Ja ilmakin oli mitä mainioin. Vähän säätiedotus oli pelotellut hirveällä hellekelillä, mutta iltapäivällä meni sopivasti pilveen eikä lämpötila nyt mahdottomaksi noussut.

Harmittaa vähän ku en muistanut ottaa kuvia ruokapöydästä enkä sen paremmin kahvipöydästäkään, kakun sentään kuvasin. Mutta menu oli seuraava:

- halloumjuustosalaatti
- kylmä perunavihannessalaatti
- mozzarellatomaatti-vartaat
- lämminsavulohta ja graavilohta
- sillijäädyke
- mätisilakat
- keitetyt perunat
- possunlihaa
- punajuuripihvit
- nakit ja lihapullat, vesimelonin paloja
- riisipiirakat ja munavoi
- raparperimehu ja marjamehu sekä vesi

Kahvipöydässä oli
- lakkatäytekakku
- juustosuklaatorttu
- kuivakakku
- keksit ja suklaakonvehdit

Juhlat oli kaikinpuolin onnistuneet ja tärkeintä, että juhlakalu oli onnellinen. Seuraavat rippijuhlat on sitten kahden vuoden päästä.

8.8. oli muuten minun ja mieheni hääpäivä. Siitä päivästä onkin jo 17 vuotta! Miten se aika lentääkään. Tällä kertaa päivä jäi kylläkin rippijuhlien järjestämisen takia vähän "unholaan", mutta eipä meillä ole ollut tapana niitä kauheasti juhliakaan. Otettiin me kyllä pari lasillista hyvää punaviiniä, se oli ihanaa rentoutusta leipomusten jälkeen.

Helmitaulu ja postia!

Taas on se aika kun lapset lähtee opintielle. Toisaalta se on kyllä helpotuskin. On ihanaa kun palataan taas normaaliin rytmiin. Kyllähän sitä epäsäännöllistä rytmiä kestää sen pienen kesähetken, mutta jotenkin tuntuu, että kaikki asiat joutuu paljon paremmin kun eletään säännöllistä aikataulua.
Ainakin meillä, viiden lapsen kanssa on helpotus kun kaikki tietää missä mennään ja mitä tehdään. Tänä syksynä on jotenkin vähän haikea olo, viimeinenkin lähtee koulutielle, eskariin.

Ja koulun alkuun liittyen on ihan pakko laittaa kuva vanhasta helmitaulusta. Tähän on aika jo jättänyt jälkensä. Ja mihin lie hävinnyt helmetkään..? Vain kahdessa rivissä on täydet kymmenen. Tämä on joskus seissyt kyläkoulun lattialla (huhujen mukaan Haukivuoren kyläkoululla), mutta tästä taulusta on jalka katkennut. Värikin on alkuperäinen, enkä sitä missään tapausessa aio maalata.
Silmälasit on muuten samalta ajalta, niistäkin on yksi sanka matkan varrella tippunut. Puhelin ei ehkä millään liity tuohon helmitauluun, mutta kun en ole keksinyt taululle muutakaan paikkaa. Tai vaihtoehtoisesti, puhelin ei ole vielä löytänyt oikeaa paikkaa...)





Ja sitten postia Pajupirtin Kaisalta. Paketti saapui eilen, kiitos paljon! Minulla ei ole koskaan ollut noin kaunista sydäntä, ja tekstikin on niin puhutteleva. Tyynyliina on ihanan raikas. Olen varma, että näen siinä rauhallisia, sammaleentuoksuisia unia....Kiitos!