"Miten osoittaisin hellyyttäni
sinulle
entinen pieni
murrosiän muovaama
vajaa satakahdeksankymmensenttinen.
Halimiset huitaiset pois.
Suukottelu
taitaa siirtyä tyttöystävälle.
Miten olisi
lämmin mojautus olkapäälle
turvallinen pörrötys
tukan tienoolle:
Mitä mies!
Nöyrästi sanottuna
hiven äidinylpeyttä
mielessäni."
-Sointu-Sisko Parviainen-
Siinä lyhyesti sanottuna tuntemukset, kun vanhin lapsista täytti 17 v.
Juutas, miten aika rientää, juurihan hän syntyi, otti ensiaskeleensa...
Hiljaa mietin, milloin lentää pois, mihin siivet kantaa, lentääkö kauaskin,
maailmanvalloittaja! Toivottavasti vielä vähän aikaa saan pitää.
Tässä viime vuoden tuttavuuteni, diana-kukka. Ihastuin tähän niin.Ja niin taisi ihastua moni muukin, hyvä kun muutaman näitä nyt sain.
Katsokaas mehitähtiä! Ovat innostuneet nostamaan kukkavanojaan, ja miten hauskasti samaan suuntaan
kaikkien päät nyökkäävät.
Japaninkellot ovat olleet kautta aikojen suosikkejani. Tänä vuonna en osannut päättää kumpaa näistä väreistä laitan,
joten päädyin sit ostamaan molempia.
Marjapensaiden keskeltä. Minulla on näitä oransseja kattiloita vähän siellä sun täällä. Krassit ovat vielä vähän pieniä, laitoin ne
niin myöhään, enkä esikasvattanut. Pyykkilaudan sain äidiltä,
ja takana on isän vanha aarre -pyörä, toimivakin vielä. Siitä on otettu
varaosia lasten pyöriin aina tarvittaessa, heh.
Jippii, maljaköynnöksen ensimmäinen kukka. Ei tämä vielä köynnökseltä näytä, mutta ehkä siitä kasvaa. Tätä kukkaa jouduin
etsimään pitemmän aikaa, kunnes yksi kukkakauppa lupasi yrittää
tätä minulle saada. Olen nähnyt joskus maljaköynnöksen aivan
valtavan kokoisena ja täydessä kukassa, se oli jotain ihmeellistä!!
