Blogiystävän tapaaminen ja tunnustus

Minulla oli mitä ihanin viikonloppu huolimatta harmaista pilvistä ja loskasäästä, kiitos siitä Olivienolle! Oltiin sovittu tapaaminen lauantaiaamuksi, tarkoituksena tehdä kirppisreissu, ja vähän minua jännitti ensi tapaaminen blogiystävän kanssa...mutta turhaan, sen huomasin, kun Olivienon kyytiin istahdin.

Olen aina ihaillut Olivienon blogissa niitä löytöjä, mitä hän kirppikseltä löytää. Voi hitsi, ei ihme että löytää...käytiin kolmella niin ihanalla kirppiksellä etten ole osannut edes haaveilla sellaisista.

Laitan tänne kuvan muutamasta ostoksesta.

Ensinnäkin tämä pieni maitokannu, sattui somasti että se on samaa sarjaa kuin viime viikolla ostamani kaksi ruusukippoa. Sitten lasiastia ja sokeriottimet. Astia taisi olla euron vaiko pari, ja ottimet neljä euroa. Vanhan saksalaisen kirjan (vuodelta 1847) bongasi minulle Olivieno, maksoi euron.

Ruusulautasia ostin muutaman, tässä sinikuvioinen.
Ja taas yksi kannu. Tähän on mukava laittaa kesällä niittykukkasia tai vaikka sangriaa!


Ostamisia olisi ollut vaikka kuinka, ja olen itselleni tyytyväinen, kun pidin järjen mukana. Ja sitä paitsi oli vähän pakkokin missata ihania ostoksia, kun autossamme ei ollut tilaa, koko perhe kun oli mukana reissussa. Olisin vielä saanut todella jäädä kaikkine ostoksineni kirppareita kiertää...

Olivieno käytti minua myös ihanassa sisustusliikkeessä, Kantriinassa. Olin ihan hukassa siellä, niin paljon kaunista oli ympärilläni. Ostin sieltä tämän ristin, madonnakoristeita yms. Kauniita pitsejä sieltä myös löysin.

Matkalla kotiin pysähdyttiin Tuuloksessa. Siellä on kirjakauppa, josta bongasin Ilonan Sateenkaaren Taa-kirjan (Sateenkaarentaa unelmia ja haaveita-blogi). Kirjassa on paljon ihania kuvia, niin paljon ajattelemisen aihetta.

Ja vielä sokerina pohjalla. Olin saanut Anastasialta tunnustuksen, kiitos kiitos paljon siitä.

Tämän haluaisin nyt jakaa eteenpäin

Olivienolle, Ulla-Kristiinalle ja Pajupirtin Kaisalle

Sielun ja vatsan ravintoa

Vanhat valokuvat ovat vieneet sydämeni ihan kokonaan. En saa niistä kyllikseni, mietin
niissä eläneiden ihmisten kohtaloa. Ripustin muutaman seinällä olevaan vanhaan ikkunaan,
ja varmaan innostun ripustaa niitä kohta koko seinän täyteen...(jos vähänkään tunnen itseäni).

Kuva, jossa on viisihenkinen perhe, on minulle mysteeri...miten se on joutunut mummoni kuvien sekaan, vai onko henkilöt sittenkin sukulaisia. En varmaan muuten koko asiaa näin miettisi,
mutta kuvan takana on painettu mielestäni venäjänkielistä tekstiä...Voi kun löytäisin jonkun
joka tietäisi äitini puolen sukuni historian!
Alemmassa kuvassa oleva herrasmies on paljastunut Jalmariksi, kaukaista sukua
kuulemma, mutta kukaan ei tunnu tietävän enempää tästäkään.

No, jääköön valokuvat taas kerran hautumaan mieleeni. Laitan tässä kuvaa vanhasta lipaston vetolaatikosta, jonka maalasin (tai suttasin paremminkin) valkoiseksi ja laitoin keittiön työtasolle. Tällä hetkellä siinä on kirpputorilta ostamiani ruusukuppeja yms.

Sokerikko ja kermakko on äidiltä saadut, ne ovat vanhaa Riihimäkeä.

Laatikon päällä on samoin kirpputorilta ostettu muna ja ruusukipot. En ole vielä löytänyt mieleistäni vedintä laatikkoon, ja siksipä tätä virkaa toimittaa tällä hetkellä Greengaten hiuspompula (näkyy kuvassa missä herneenversot).

Eilen rupesi sokerihammastani kolottamaan, ja ihan välttämättä halusin kahvin kanssa jotain herkkua. Siinä sitten katsomaan, mitä kaapista löytyy. Päädyin kokeilemaan tällaista tosi helppoa arkista ohjetta, ei edes vatkainta tarvittu, ja kylläpä olikin hyvää verrattuna siihen pieneen vaivaan mikä tämän tekemiseen meni. Laitan loppuun ohjeen, jos haluatte kokeilla.

Kun seuraavan kerran tätä teen, vähennän ehkäpä sokerin määrää hitusen, aika makeata!
Ja miten tämä kohosikaan, ei ihme että vuoan reunojen korkeudeksi ilmoitettiin vähintään 4 cm.

OMENA-ANSA

Pohja: 4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 dl sulatettua marg.

Puoleen pohjataikinaan lisätään:

1 tlk vaniljajogurttia

1 muna

Päälle: omenakuutioita (esim.granny smith)

500 g maitorahkaa

2 tl vaniljasokeria

1 dl sokeria

3 munaa

Pinnalle: 1/2 pohjataikinan muruseosta

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää margariini. Jaa seos kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen taikinasta jogurtti ja muna. Kaada piirakkavuokaan.

Kuori ja kuutioi omena, ripottele taikinan päälle. Sekoita rahkan joukkoon sokerit ja munat. Levitä seos omenakuutioiden päälle.

Ripottele pinnalle loput pohjataikinen muruseoksesta.

Kypsennä uunin alatasolla noin 40 min. Tarjoa jäähtyneenä.

Askarteluja

Jeanne -lehden innostamana (ja samaa tekniikkaa käytti myös Ulla-Kristiina Kattojen yli-blogissa) olen sormet liimassa askarrellut munia ja sydämiä. Ensin tein vain munia (niistä laitan kuvia enempi lähempänä pääsiäistä), sitten innostuin kokeilemaan samaa teknikkaa myös sydämiin.

Ja voi kuinka pidänkään näistä sydämistä. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja näitä voi koristella niin monella tavalla, itse tykästyin kuva-pitsi -yhdistelmään.

Aion kyllä kokeilla sydämiin myös juuttinarua yms. Kunhan saan lisää valmiiksi
niin laitan sitten kuvia.
Ja näitä voi pitää esillä ihan mihin vuodenaikaan vain,
tuntuu että munat kuuluvat vain pääsiäisen yhteyteen.

Näitä on niin helppo ja mukava tehdä....ostin valmiin sydänpohjan (styroxia). Liimasin siihen
erikeeper-vesiseoksella käsintehtyä paperia. Saman asian ajaa myös mulperi-paperi ja on paljon
halvempaa, ja oikeastaan mikä tahansa paperi käy, vaikka vanhan lehden sivu.


Sitten liimasin samalla seoksella netistä tulostetun kuvan, ja sitten vaan haluamat koristeet.

Olen askarrellut myös pieniä munia. Niihin liimasin samalla tekniikalla kuin sydämiin ihan

vaan vanhan lehden sivua, jonka olin repinyt suikaleiksi. Tein meriheinästä pienen pesän

munille ja pesä munineen lintuhäkkiin. Näistä ei kylläkään taida tulla tipuja.....(kuten kävi

minun huovutusmunalleni...naurua)

Olen onnistunut saamaan käsiini vanhoja mustavalkoisia valokuvia sukulaisistani.

Näitä liuskoja minulla on kymmenkunta ja kuvia on molemmin puolin.

Yleisesti ottaen en tunne kovinkaan monta

näistä kuvista, tästä liuskasta kylläkin tunnistan mummoni ja pappani.

Aion ruveta selvittelemään näiden ihmisten nimiä. Yritin irroitellakin kuvia pahvista, jotta olisin

nähnyt lukeeko kuvan takana mitään valaisevaa, mutta ainakaan eka yrittämällä kuva

ei irronnut rikkoutumatta. Onnistuisikohan liotus...?

Ihana päivä Kuopiossa!

Enpä tiennyt aamulla lääkärireissulle lähtiessäni, miten ihana päivä minulle olikaan tulossa!

Edellisen kerran kun Kuopiossa lääkäriasioita toimitin, niin silmiini pisti aivan ihastuttava
ikkuna! (Harmi ku ei tänään ollut kameraa, olisin ottanut kuvan ikkunasta) Silloin en sinne
pystynyt menemään, mutta tänään oli asia toinen! Ja lääkärikuviot toimitettuani suuntasinkin
askeleeni suoraan tähän ihanaan liikkeeseen....

Ikkunassa luki Jaanan Kirstu. Ja sisällä kaikkien kauniiden tavaroiden ympäröimänä minua
tervehti mitä ihanin ihminen! Oih, sitä tavaran paljoutta ja kauneutta...Nyt tiedän mihin jatkossa Kuoiossa askeleeni suuntautuu!
Laiton sivupalkkiin liikkeen linkin, jos haluatte käydä milloin kurkistelemassa.

Ja tietenkään en voinut sieltä lähteä mitään ostamatta. Ihana kynttiläkruunu lähti matkaani ja kauniit silkkipionit.

Ja jos joku vielä kaipaa vanhoja lampunvarjostimia, niin siellä niitä oli vaikka kuinka, hinta
4 euroa kappale. Muistaakseni Jaana sanoi, että niitä ei ole nettikaupassa vielä päivitettynä,
mutta jos soittaa liikkeeseen suoraan niin postitus järjestyy.

Ja onnenkukkurassa kun Jaanan Kirstusta lähdin, niin kulman takana törmäsin toiseen

ihanaan liikkeeseen. Pieni Enkelipuoti oli liikkeen nimi.

Ja ette arvaa mikä siinä istua nökötti aivan ulko-ovella...no tämän minun enkelini serkkuhan se siinä. Ja jos minun enkeliltäni puuttuu varpaat, niin tältä serkulta puuttui sormet.

En kylläkään kysynyt, oliko tämä enkeli myytävänä ja paljonko lienee maksaisi, mutta jos joku on siitä kiinnostunut, niin voi soitella suoraan liikkeen numeroon 044-5299 996. (Kysyin, heillä

ei ole nettikauppaa)

Sieltä en voinut olla ostamatta tätä pientä tinakeijua. Joka kuukaudelle on kuulemma oma

onnenkeijunsa, ihastuin tähän sammaleen väriin, ja tämä on elokuun keiju.

Vielä kerkesin pistäytyä h&m:ssä. Ja mitä mitä, katseeni hipaisi valkoista pitsistä luomusta.

Tämä on kaiketi mekko, mutta mielestäni vähän lyhyt sellainen (ja läpikuultava), ja kesällä aion käyttää tätä tunikana. Ostin samaa sarjaa myös polvipituiset ihanat pitsitrikoot, mutta niistä en

saanut kunnon kuvaa tänne laitettavaksi.

Munasta tulikin tipu!

Ostin kaupasta sellaisen valmiin huovutuspakkauksen, josta oli tarkoitus tulla kaksi munaa...
Aloitin keltaisesta munasta, neulalla vaan nopeasti, nopeasti, yhä nopeammin tököttelin.

En ole muuten ikinä ennen huovuttanut yhtään mitään, eikä siinä pakkauksessakaan mitään kummempia ohjeita ollut, kuvia vaan, ihan vaan puolustuksekseni...

Kun sitten olin koko keltaisen langan siihen munaan tökötellyt (kun en tiennyt pitikö koko määrä käyttää vaiko vain osa!), niin se muna ei näyttänyt kenenkään meidän mielestä enää munalta,
ja kaiken lisäksi se valmis muna-aihio oli jotenkin oudosti pehmennyt johonkin...outoa!

Kun aikani olin sitä harmissani omasta osaamattomuudestani pyöritellyt, niin mieheni keksi että siitähän tulisi tipu!!! Ja niin siitä tuli sitten tipu. Pöyhötin vielä tipulle "tukkaa", koska se
ei todellakaan ollut mikään tavallinen tipu.

Toista munaa tehdessäni aloitinkin sitten huomattavasti varovaisemmin, ja lankaa jäi todella reilusti yli. Kukkia siihen en kyllä enää jaksanut värkkäillä kuin yhden.

Onko noissa huovutusjutuissa aina se aihio valmiina, vai pitäisikö itse osata muokkailla mitä haluaa, esim. jokin eläin tai vaikka sydän?

Tässä sairaslomalla ollessani sain idean laittaa tuon vanhan ikkunan seinälle. Se on ollut pystyssä olohuoneen nurkassa jo vuoden verran. Ja ilman tukea on kyllä ihan hyvin pysynytkin, ehkä vähän vinossa...että sen verran painavat on pokat siinä.

Isäntä ei ensin ajatukselle lämmennyt, mutta kun tarpeeksi kauan pyysin, niin tarvikkeet seinälle ripustamiseen ostettiin. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu...ja ihan rupesi jo säälittämään

kun olin sitä vaatinut. Mutta niin vain se nyt seinällä on. Ja miehen mielestä saa luvan pysyäkin,

ei ole kuulemma mitään asiaa ainakaan puoleen vuoteen pyytää sitä alas...heh heh.

Ja tulihan se nurkkaus nyt paljon valoisammaksi, ja nyt voin ruveta etsimään siihen lattialle jotain kivaa lipastoa...Ikkunan koristamista pitää vielä miettiä, nyt laitoin vain kukat ikkunalle.

Olisiko ideaa laittaa jokin kiva tapetti esim. pala taivasta...

Keiju Chilestä ja enkeli

Tässä päivänä muutamana, erittäin kauniina vielä sellaisena -sain postia
Chilestä asti. Olin ostanut keijun Peikkokukkulan Mialta. Ja millaisen keijun!!!!

Kun avasin kuoren (joka itsestään oli jo varsin söpön näköinen hirmuisine määrineen
postimerkkejä), en voinut muuta kuin tuijottaa, ja tuijottaa, ja tuijottaa. Ja sitten, ette arvaa,
minä nauroin ihan itsekseni. Ihan kuin pikkutyttö saadessaan elämänsä ensimmäisen barbi-nuken minä nauroin.

Aurinko paistoi ja sen säteet osuivat keijun siipiin. Ja niistä heijastui värit tuhansissa
eri väreissä. Se oli niin kaunista, niin kaunista, etten voinut muuta kuin pidellä tätä
ihmeellistä keijua käsissäni ja ajatella, että se todellakin oli minun. Rutistin sitä, halasin!

Silitin sen hiuksia, jotka olivat niin pehmeät. Ja keiju katsoi minuun, ja se tahtoi olla minun!

Nämä kuvat eivät anna oikeutta keijun todelliselle kauneudelle, enkä minä sitä itsekään ymmärtänyt ennenkuin sain keijun käteeni.
Kiitos Mialle, joka olet tämän kauniin keijun tehnyt. Laitoin keijun peikonoksaan
liihottelemaan, se oli jotenkin niin loogista-onhan keiju syntynytkin peikkokukkulalla.

Tätä enkeliä olin katsellut jo ennen joulua eräässä liikkeessä,

mutta en ollut raaskinut ostaa hinnan takia. Sitten yhtenä päivänä samaisessa liikkeessä

käydessäni se istui siellä vieläkin. Se puhutteli minua kovin. Ihmettelin myyjälle asiaa, ja

sanoi ettei kukaan ollut sitä halunnut koska siltä puuttui toisesta jalasta varpaat.

Voi raasua, nyt se puhutteli minua vieläkin enemmän. (Minä olen siitä hassu, että tuon

kotiini aina kaikki rikkinäiset esineet, pääsiäisenä kerron eräästä pupusta...)

Ja en voinut olla kysymättä paljolla se lähtisi minun kotiini, ja niin vain kaupat tuli.

Voi että, olin onnellinen. Enkeli istuu tällä hetkellä olohuoneessa, ja en voi olla hymyilemättä

milloin katseeni siihen hipaisee ohikulkiessani. Kesällä se saa paikan puutarhasta kaikkine

tuoleinensa.