Tämä kirja on muistoja täynnä, vaikka en muistakaan koskaan tätä lukeneeni. Sain kirjan äidiltäni, hän oli löytänyt sen mökiltä ja kertoi sen olleen minulla pienenä. Kirja on painettu vuonna 1945, ja se on täynnä ihania keijukaissatuja. Ihan kuin voisin hypätä tuon kirjan sivuihin ja olisin osa seikkailuja. Tämä kirja on kallein aarteeni, jonka olen pitkään aikaan saanut.
Näytin kirjaa Lennulle, ja hän keksi heti parista kuvasta hauskan jutun. Yläkuvassa viisi turilasta, vähän kuin minun viisi lastani, vilkuttavat äidille, joka perhosena lentää taivaan tuuliin. Se olisi kyllä hauskaa, olisi ihana lentää liihottaa ja tuntea olevansa vapaa kuin taivaan lintu! Mutta en minä lapsista kauas lentäisi, ihan lähelle kukkaan laskeutuisin vain.
Ja alemmassa kuvassa, Lennu taas ideoi, mieheni ratsastaa uljaalla ratsullaan perääni, hah hah haa, sekin olisi ihanaa. Ja voih, luulen että hän myös todella sen tekisi.
No niin, vilkas mielikuvitukseni lähti taas lentoon. Mutta on ihana olla sydämeltään aina vähän kuin lapsi, on jotenkin niin paljon helpompi ymmärtää tätä maailmaa.
Sitten haluaisin kiittää todella paljon, koko pienestä sydämestäni, Pieni talo maalla-Susannea, joka antoi minulle tämän niin kauniin tunnustuksen. Pidän tästä kovasti.
Ja tästä kiitän maailman ihaninta ystävääni Lennua. Kiva että olet juuri sinä, välitän sinusta todella paljon. Tämän tunnustuksen olen saanut jo aikaa sitten, mutta koneeni oli rikki, ja meni monta viikkoa ennenkuin se ehjääntyi.
