Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnustus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010

Tunnustus

Syksyäni ihastuttamaan saapui Valokin Alfheim-blogista tämä ihanainen tunnustus. Kiitos kaunis kovasti, et arvaa miten iloiseksi tulin. Juuri kun kaikki on niin tasaista puurtamista, flunssastakin juuri toipumassa, sydän ihan pompahtaa iloissaan tällaisesta eleestä:)

Olisi niin paljon blogeja, joille tämä olisi ilo antaa. Antaisin tämän niin mielelläni Leena Lumelle, mutta hei-tiedän miten suhtaudut tunnustuksiin-no, annan kuitenkin (enkä todella suutu vaikket ottaisikaan..).
Sinun blogisi on niin täynnä kaunista -runoutta, musiikkia,  kirjallisuutta....että ihan hukun sinne. Ja minä hukun sinne niin mielelläni, kiitos ihanasta blogistasi:)

Ja sitten haluan antaa tämän niin suloiselle ainosofia-blogille! Voi miten kaunista tunnelmaa blogistasi huokuukaan. Kiitos kun tuot iloa meille ja ole hyvä, piristystä syksyysi!






Tiedättekös mikä tämä uusi aarteeni on....Ehei, se ei ole synnytysjakkara....
Tämä on vuodelta 1928, ja tämä on lypsyjakkara! Ihana, ihana, ihana aarre vanhojen tavaroiden
kokoelmiini!!




Hymyilet, aivan äkkiä,
niin kuin hymyillään
silloin kuin oikeasti hymyillään, ilman syytä,
niin kuin sanotaan
Yksikään hymy ei synny syyttä.
Hymy on sielun ainoa tapa
olla hetken näkyvillä
niin ettemme menettäisi uskoamme
sen kaikkivoipaisuuteen.
Hymyilet,
jotta minäkin
paljastaisin sinulle
oman sieluni.

-Tommy Tabermann-

Tänään olen ollut onnellinen, tänään olen hymyillyt. Ihanaa,,,olen jälleen terve. Hei, ei minulle ollut kuin pieni flunssa, mutta kuitenkin, se kesti viikon..ja tänään on olo tuntunut terveelle.
Voi kuinka arvostankaan terveyttä. Se on aihetta jokapäiväiseen juhlaan!!

Niin ihanaa ihanaa viikkoa kaikille rakkaille blogi-ystäville!






sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Kaunis tunnustus

Tämän kauniin tunnustuksen sain Sekasorron Marilta. Kiitos, pidän tästä kovasti!







Anna tämä tunnustus kaikille keille haluat sanoa, että hän on kaunis!


1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Give this award to all whom you want to say, that she/he is beautiful! Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.



Jestas, että onkin vaikea päättää kenelle tätä suloista tunnustusta jatkaisi eteenpäin. Kaikki blogit ovat niin kauniita, jokainen ihan omalla tavallaan. Ja monellahan tämä taitaa jo ollakin.

Laitan tämän ihanaisen Sarin Puutarhaan ja Pajupirtin Kaisalle!





Pihalla on taas ehtinyt kukkaan yksi jos toinenkin. Pilvikirsikat ja norjanangervo (meillä on angervoaita, muutama kymmenen tainta istutettu) kukkivat valkoisenaan. Aivan ihana näky vaaleanpunaiset sammalleimut taustanaan.
Kuinka ihana on tulla töistä kotiin, kun jo pitkältä tien päästä näkyy valkoinen kukkameri toivottamassa tervetulleeksi:)




Tällaisen pienen varpusen ostin Prismasta. Se löysi paikkansa pulpetin päältä metsän laidasta.
Mietin ostaisinko sille kaverinkin, kyllä vaan taidan sen tehdä. Ei ole kiva yksin pihan touhuja siinä katsella.








Etäällä tuulessa tanssivien hiutaleiden nurmella
sinun kasvosi kukkivat,
katson, vaan en kosketa,
sillä kauneutta ei voi siepata huoneeseen,
katson vain,
ja annan sinun kulkea, kukkia,
maailman tuuliin.
-Leif Färding-

perjantaina, huhtikuuta 23, 2010

kevättä lisää ja tunnustus


Tämän suloistakin suloisemman helinä-keijun sain Aamunkukalta blogista Prinssit ja Viikarit.
Kiitos, otan mielelläni vastaan tämän taikaa täynnä olevan ihanaisen keijukaisen.


Hitsi kun on meinannu iskeä kevätkiirus. Olen niin henkeen ja vereen kevätihminen,
että kun maa on sulanut ja aurinko lämmittää, villiinnyn ihan totaalisesti ulkohommiin.
Jos en muuta tekemistä siellä keksi, niin siirtelen vaikka kiviä paikasta toiseen!

No, haravoimista olen jo jonkin verran aloittanut, mistä maa on vain vähän kuivahtanut.
Yhden uuden "käpypolun" kerkesin rustata, ja siihen rekvisiitaksi löysin vanhan myrskylyhdyn.

Olen aloittanut taas uuden kiviprojektin, niitä pitää olla ainakin yksi joka kesä...
Ihan totta, minä pidän suunnattomasti kivistä, niiden erilaisista muodoista ja väreistä.
Aivan kuin jokaisella kivellä olisi oma paikkansa, oma sanomansa.
Minulla onkin valtava varasto erilaisia kiviä kerättynä tontin laidalle...
ja silti tuntuu ettei niitä ole tarpeeksi.

Siniset astiat ja kilpikonnat pääsivät jälleen vakiopaikallensa.
Yhdeltä patsaalta oli pää tippunut talven tuiskuissa, mutta päätin antaa sille kuitenkin paikan ilman päätä.













ONNI
Lennä, lennä
hetken tulinen lintu
Tee pesä pilvien väliin
Sitä se onni on
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen.

-Tommy Tabermann-

maanantaina, maaliskuuta 29, 2010

Blogiystävän tapaaminen ja tunnustus

Minulla oli mitä ihanin viikonloppu huolimatta harmaista pilvistä ja loskasäästä, kiitos siitä Olivienolle! Oltiin sovittu tapaaminen lauantaiaamuksi, tarkoituksena tehdä kirppisreissu, ja vähän minua jännitti ensi tapaaminen blogiystävän kanssa...mutta turhaan, sen huomasin, kun Olivienon kyytiin istahdin.

Olen aina ihaillut Olivienon blogissa niitä löytöjä, mitä hän kirppikseltä löytää. Voi hitsi, ei ihme että löytää...käytiin kolmella niin ihanalla kirppiksellä etten ole osannut edes haaveilla sellaisista.

Laitan tänne kuvan muutamasta ostoksesta.

Ensinnäkin tämä pieni maitokannu, sattui somasti että se on samaa sarjaa kuin viime viikolla ostamani kaksi ruusukippoa. Sitten lasiastia ja sokeriottimet. Astia taisi olla euron vaiko pari, ja ottimet neljä euroa. Vanhan saksalaisen kirjan (vuodelta 1847) bongasi minulle Olivieno, maksoi euron.

Ruusulautasia ostin muutaman, tässä sinikuvioinen.
Ja taas yksi kannu. Tähän on mukava laittaa kesällä niittykukkasia tai vaikka sangriaa!


Ostamisia olisi ollut vaikka kuinka, ja olen itselleni tyytyväinen, kun pidin järjen mukana. Ja sitä paitsi oli vähän pakkokin missata ihania ostoksia, kun autossamme ei ollut tilaa, koko perhe kun oli mukana reissussa. Olisin vielä saanut todella jäädä kaikkine ostoksineni kirppareita kiertää...











Olivieno käytti minua myös ihanassa sisustusliikkeessä, Kantriinassa. Olin ihan hukassa siellä, niin paljon kaunista oli ympärilläni. Ostin sieltä tämän ristin, madonnakoristeita yms. Kauniita pitsejä sieltä myös löysin.






Matkalla kotiin pysähdyttiin Tuuloksessa. Siellä on kirjakauppa, josta bongasin Ilonan Sateenkaaren Taa-kirjan (Sateenkaarentaa unelmia ja haaveita-blogi). Kirjassa on paljon ihania kuvia, niin paljon ajattelemisen aihetta.







Ja vielä sokerina pohjalla. Olin saanut Anastasialta tunnustuksen, kiitos kiitos paljon siitä.

Tämän haluaisin nyt jakaa eteenpäin





sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

Tunnustus

Tämän tunnustuksen ja haasteen sain mimmulilta valkoinen ruusu-blogista, kiitos sinulle siitä!:)
Tämän palkinnon myötä tuli siis myös tehtävä.








Saatuaan tämän palkinnon täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
Anna tunnustus seitsemälle.
Linkitä nämä blogissasi.
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.



Seitsemän asiaa minusta....


1. Minulla on aina monta rautaa yhtäaikaa tulessa, ja jätän myös monta asiaa puolitiehen. Teen
ne sitten valmiiksi kun siltä tuntuu. (esim. olen tehnyt säärystimiä jo puolitoista vuotta, ja ihan
hävettää kun ne ei vaan valmistu. Nyt onneksi enää puuttuu vain muutama rivi. Mutta mikä
hauskinta tässä asiassa, ne ovat lila-sävyiset ja sehän onkin tänä syksynä muotiväri!)


2. Olen satatuhatta kertaa päättänyt etten lähde murrosikäisten kanssa sanaharkkaan, ja
joka kerta kun he
vetävät siitä tietystä narusta, minä sen unohdan, ja sanailu on taas valmis...


3. Niin, en osaa sanoa mihinkään ei. Innostun aina liikaa kaikista uusista asioista, ja syöksyn
päätäpahkaa ilman sen kummempia ajattelematta mukaan. Olen tavattoman impulsiivinen.


4. Minulla on tapana puhua mitä sylki suuhun tuo. Sitäkin olen joutunut välillä katumaan.
Minun on oikein pitänyt opetella ajattelemaan, ja olemaan hiljaa. Pahoitan kyllä myös oman
mieleni, jos olen jollekin sanonut ikävästi, ja minun on pyydettävä anteeksi ja selvitettävä
asia ennenkuin pääsen siitä yli.


5. Pidän tavattoman paljon luonnonmateriaaleista, ja raahaankin niitä usein pihaani. Kivet,
sammalet, puut, juurakot...Luulen, että olen saanut kylähullun maineen.


6. En pidä kovinkaan siivoamisesta. Ikkunanpesu ja silittäminen ovat inhokkejani. Meillä mies
luuttuaa lattiat, minä kyllä joudun pesemään vessat. Yleisilme meillä kyllä on siisti, ottaen
huomioon että on viisi lasta!


7. Nautin ystävistä. Mikä on ihanampaa kuin lasi punaviiniä hyvän ystävän kanssa (kyllä
oma mieskin käy!).Ehkä myös juustotarjotin siihen seuraksi, ja kynttilöitä kilokaupalla.
Ja joulua odotan...ihana sisustaa koti joulutunnelmaan. Ja ihana kokea lasten kanssa joulun
jännitys (varsinkin pienten, kun he niin aidosti silmät tuikkien siihen uskovat).


Siinä nyt muutama asia minusta. Vaikea tehtävä on haastaa seuraavat seitsemän mukaan, kun tämä on jo niin monessa blogissa käynyt. Haastan kuitenkin seuraavat, ja vaikka olette tämän jo saaneet, voittehan aina halutessanne kertoa itsestänne vielä lisää...




Ja kaikille, ihan kaikille, ihanaista alkavaa viikkoa!:)
Vaikka itselläni se alkaakin sairasloman merkeissä, vaihteeksi taas noidannuoli,
mutta hei, olenpa jo voitonpuolella!

perjantaina, kesäkuuta 19, 2009

Rauhallista juhannusta!


Oli ihan pakko laittaa teille nähtäväksi minun hormoonikukkani. Tämä Bellis, eli Kaunokainen, on jostain ihme syystä kehittänyt kukkansa ympärille monta pikkukukkaa. Se on hassun näköinen. Samassa kukkaryhmässä on myös toinen samanlainen hormoonibellis. Kukat kasvavat riippapihlajan alla, ja tämän pihlajan alta myyrät söivät angervoni, jotka kyllä ovat siitä huolimatta kasvaneet jo aika lailla. Eli liekö myyrien teoilla jotain tekemistä myös kaunokaisten kasvutapaan. Ainakaan itse en ole aiemmin törmännyt vastaavannäköisiin, vaikka näitä on minulla ollut jo edellisessäkin pihassa.
Ja yläkuvassa on minun pikku pelargoniani päässyt jäkäläalustalle. Olen istuttanut sen astiaan, jonka pelastin kerran eräästä nuotiosta. Kattila oli yritetty polttaa (että jotkut kehtaa!), mutta onneksi se oli kestävää laatua, sain pelastettua sen minun pihalleni.

Haluan toivottaa kaikille ihanille blogiystävilleni suloista suven aikaa. Nautitaan Suomen kesästä, se ei kestä ikinä liian pitkään. Ja hei, ensi viikolla on luvattu jo lämmintäkin. Ja kaikille lomansa aloittaville ihanaa loma-aikaa.





Olen myös saanut herkullistakin herkullisemman tunnustuksen Sekasorron Marilta, kiitos miljoonasti. Tämän värit tuo niin mieleen kesän- kesän herkät kukat, huvipuiston hattaran, vaahtokarkit grillissä...

Tämän vaaleanpunaisen unelman haluaisin tällä kertaa jakaa Pajupirtin Kaisalle ja Sinisen Enkelin Lennulle, olkaa hyvät.

perjantaina, kesäkuuta 05, 2009

Satuseppel ja tunnustuksia


Tämä kirja on muistoja täynnä, vaikka en muistakaan koskaan tätä lukeneeni. Sain kirjan äidiltäni, hän oli löytänyt sen mökiltä ja kertoi sen olleen minulla pienenä. Kirja on painettu vuonna 1945, ja se on täynnä ihania keijukaissatuja. Ihan kuin voisin hypätä tuon kirjan sivuihin ja olisin osa seikkailuja. Tämä kirja on kallein aarteeni, jonka olen pitkään aikaan saanut.





Näytin kirjaa Lennulle, ja hän keksi heti parista kuvasta hauskan jutun. Yläkuvassa viisi turilasta, vähän kuin minun viisi lastani, vilkuttavat äidille, joka perhosena lentää taivaan tuuliin. Se olisi kyllä hauskaa, olisi ihana lentää liihottaa ja tuntea olevansa vapaa kuin taivaan lintu! Mutta en minä lapsista kauas lentäisi, ihan lähelle kukkaan laskeutuisin vain.
Ja alemmassa kuvassa, Lennu taas ideoi, mieheni ratsastaa uljaalla ratsullaan perääni, hah hah haa, sekin olisi ihanaa. Ja voih, luulen että hän myös todella sen tekisi.
No niin, vilkas mielikuvitukseni lähti taas lentoon. Mutta on ihana olla sydämeltään aina vähän kuin lapsi, on jotenkin niin paljon helpompi ymmärtää tätä maailmaa.



Sitten haluaisin kiittää todella paljon, koko pienestä sydämestäni, Pieni talo maalla-Susannea, joka antoi minulle tämän niin kauniin tunnustuksen. Pidän tästä kovasti.



Ja tästä kiitän maailman ihaninta ystävääni Lennua. Kiva että olet juuri sinä, välitän sinusta todella paljon. Tämän tunnustuksen olen saanut jo aikaa sitten, mutta koneeni oli rikki, ja meni monta viikkoa ennenkuin se ehjääntyi.









maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Yrtti-ikkuna ja tunnustus!




Tässä olisi minun ihka uusi yrtti-ikkuna. Lauta on otettu ulkonta lautataapelista, ja se roikkuu ruosteisesta rautalangasta, toivottavasti ei rojahda alas koko komeus...Laatikoihin olen laittanut turveruukkuihin paprikan siemeniä, katsotaan nyt montako niistä itää. Parin viikon päästä istutan kesäkurpitsaa ja auringonkukkia, ne kun kasvaa aina niin nopsaan. Ja oli laitettava kuva vielä inkivääristä, sen hento alku on jo voimistunut kummasti, siihen taitaa kohta puhjeta jotain...ehkä lehti.




Ilolla ja suurella onnellisuudella otan vastaan tämän tunnustuksen, jonka sain Olivienolta. Olen ymmyrkäisenä onnesta... halusit antaa tämän minulle:)

"Tätä diplomia jaetaan niille blogeille,jotka jakavat läheisyyttä ja ystävyyttä."
This blog invests and believes in the PROXIMITY-nearness in space, time and relationships. These blogs are exceedingly charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in prizes or self-aggrandizement! Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers!”

Tämän tunnustuksen ansaitsisi niin moni, olette niin ihania ystäviä!!! Ja aika monella tämä taitaa jo ollakin. Haluan jakaa tämän eteenpäin kahdelle uudelle blogiystävälleni Riihipirttiin Tinttarukselle ja Valkoista Pellavaa-blogin Riikalle, olkaa hyvät.

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Kiitos iloisesta yllätyksestä!




Kiitos sinulle Pajupirtti, kiitos kovasti tunnustuksesta! En kyllä tiedä, olenko niin kovin luova ihminen, vaikkakin koko ajan löydän itsestäni uusia ja ihmeellisiä piirteitä. Olin viikonlopun ystäväni luona, ja kun tulin kotiin ja avasin koneen, en ensin uskonut silmiäni...minulle jotain näin ihanaa...ei tätä tunnetta sanat riitä kertomaan. Jos olisit nyt tässä, antaisin sinulle ISON HALIN!

Ja ihanaa, nyt saan antaa tunnustuksen eteenpäin! Haluan antaa tämän tunnustuksen erittäin luovalle ystävälleni Lennulle, ilman häntä en olisi saanut tutustua tähän ihmeelliseen maailmaan. Hän on auttanut minua tuomaan luovan puoleni esiin, kiitos sinulle siitä.
Samoin haluan antaa tunnustuksen toiselle blogiystävälleni Piitikselle, sinun blogissasi olen useasti vieraillut ihastelemassa kauniita asetelmiasi.