Inkivääri kasvaa ja kasvaa....

Nyt pitänee ihan kertoa kuulumisia minun pikku-inkiväärikokeilustani. Tai ei se enää ole ihan vaan pikku-inkivääri. Huhtikuun alussahan se oli juuri työntynyt mullan alta, pienen pieni verso. Ja nyt, aatelkaa, se on melkein metrin mittainen!!! Ja niin terhakkaana pysyy pystyssä. Olen aikeissa tehdä siihen piikkilangasta sydämen muotoisen tuen. Mutta ainakin vielä verso on niin tukeva, ettei se tuke kaipaa ja pelkään että jos sitä menen taivuttelemaan, se katkeaa.
Samassa kuvassa on myös vihreä ikkunanpoka, johon on laitettu peili. Sen olen ostanut joskus kirppikseltä, ihastuin siihen kovasti.

Ja tässä vielä kuva ns "kake-laatikosta". Ei minulla siinä kylläkään ole niitä kaukosäätimiä, mutta kun olivieno (oliko se olivieno...) aikoinaan esitteli laatikon, ja hänellä oli siinä kakeja, niin minulle se jäi mieleen kakelaatikkona, ja se on mielestäni tosi osuva nimi tuolle indiskasta ostetulle laatikolle. Minä laitoin siihen ainakin näin alkuun kirppikseltä ostamiani vanhoja lehtiä.

Meillä tuoksui eilen leipä.

Mikä tuoksu voittaa tuoreen ruisleivän tuoksun? No, onhan niitä moniakin ihania tuoksuja maailma pullollaan. Mutta itse pidän valtavasti siitä tuoksusta, kun ruisleipä tulee leivinuunista ulos. Ja tietää että kohta voi sulaa lämpimän leivän päällä.

Mutta näitä leipiä en kylläkään saanut itse maistella. Tein nämä tyttäreni luokkaretkirahaston hyväksi myyjäisiin. Eilen aamulla heräsin jo puoli viisi laittamaan leivinuuniin tulta. Alakuvassa on pöydällä kohonneet leivät menossa uuniin ja sitten reilun tunnin päästä.....

Leipätiinun olen saanut kolmisen vuotta sitten tupaantuliaislahjaksi. Voi jukra niitä ensimmäisiä leiväntekokokeiluja, kyllä välillä meinasi itku tulla. Aina siitä leivästä tuli jollainlailla viallista. Monta kertaa urheasti pistelin poskeen "vähän epäonnistunutta" leipää. Mutta kyllä se viimein onnistui!! Ja itse asiassa ei se aina onnistu nykyäänkään, mutta nyt siitä tulee sentään ihan syötävää....

Haaste!

No nyt tuli jännät paikat...sain elämäni ensimmäisen haasteen. Kiitos siitä Susannelle-pieni talo maalla blogista! Katsotaan miten tästä selviydyn, ja nyt en kysy kyllä neuvoa keltään (tällä tarkoitan Lennua, jolle soitan aina kun tulee hätä)!!!!!


No niin, aloitetaan sitten..


1. Joka aamu herättyäni syön lautasellisen kaurapuuroa, ruisleivän ja kupin kahvia. (Usein syön
kaurapuuroa myös päivälliseksi.) Kahvista nautiskellessani meikkaan; melkein aina ruskeaa
luomiväriä ja mustaa ripsiväriä. Joskus heittäydyn vallattomaksi ja poikkean kaavasta
laittamalla vihreää tai turkoosia luomiväriä (varsinkin kesäisin).


2. Rakastan kaulakoruja! Jos erehdyn lähtemään vaikka töihin ilman kaulakorua, on koko päivän vähän kuin alaston olo. Joskus olen jopa käynyt ostamassa korun kaulaan kesken päivän....

3. Hiukseni ovat vaaleat, ja ulottuvat olkapäiden alle. Kesällä aurinko vaalentaa hiukseni tosi, tosi vaaleiksi.
Niin, ja melkein poikkeuksetta pidän hiuksiani kiinni, melkein aina poninhännällä!

4. Olen 163 cm pitkä, aikas hoikka. Omaan myös lihaksia, liekö syy töissä, jossa nostelen painaviakin laatikoita joka päivä, vaiko punttisalissa.....?

5. Rakastan urheilua. (Olen harrastanut urheilua noin kolme vuotta). Ikä tosin tekee tepposia, ja jalkavaivoja on ilmennyt. Tykkään myös
pyöräilystä, kesäisin tulee jokunen kilometri mittariin! Talvella intohimoni on hiihto. Viime
talvena kävin hiihtämässä mm. Finlandian, se oli mahtava kokemus! Talvisin käyn myös
jumppasalilla ja spinningissä.

6. Rakastan myös vaatteita. Siis muitakin kuin urheiluvaatteita. Pidän
väreistä, sammaleenvihreä on lempivärini. Vaikka pukeudunkin pääsääntöisesti mustaan tai
valkoiseen, usein korostan sitten jollain värikkäällä vaatteella tai laukulla kokonaisuutta.

7. Ja missä voimme tavata? No arvaat varmaan, että jokin urheilutapahtuma voisi olla se paikka, tai hiihtoladulla.
Voisimme tavata myös kirpputorilla, niissä kierrän säännöllisesti tonkimassa, siellä on ihanaa!
Tai miltä kuulostaisi keväällä kasvihuone, ai että kuinka rakastan kaikkia niitä kukkia ja
taimia, ja aika paljon niitä päätyy kesällä myös pihalleni, voi kaunista kukkamerta!!
Ja vielä, metsässä voisimme kohdata. Perheellisen täytyy käydä hakemassa ilmaiset marjat
pakastimeen, ja löytyypä sieltä paljon muutakin kivaa, mm. käpyjä keräilen sieltä varpujen
seasta.

8. Vieläkö luonteesta jotain kertoisin...no jaa. Olen vähän sellaista malttamatonta sorttia. Kun
päätän jotain, haluaisin sen heti muuttuvan todeksi (vaikka niin käy vain saduissa).
Osaan organisoida asioita, se on ainut keino miten saan ajan riittämään kaikkeen siihen
mahdolliseen ja mahdottomaan mitä päivän aikana on tehtävä. Omalla
positiivisella asenteella ja hymyllä yritän saada työpäivästä iloisen, meille kaikille.
No, mieheni mielestä en aina ole niin kamalan positiivinen... (kuka sitä nyt aina jaksaa olla
iloinen). Mielestäni meillä kaikilla on oikeus olla joskus väsynyt ja masentunut, sellaista elämä
vain on.

Mutta hei, minä olen tässä ja nyt, minulla on hyvä mieli, olen iloinen kun Susanne haastoi minut.



Ja sitten haastaisin seuraavat viisi blogia kertomaan itsestään:
Fru skrot, Pajupirtin hämärässä, Olivieno, Debora´s Dreams, Riihipirtti.
Eikä haittaa, vaikka olet jo haasteen saanutkin. Jos haluat, voithan kertoa itsestäsi vielä
jotain lisää....

Tässä säännöt jotka kulkevat haasteen mukana:

*Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.*

Sain taas aarteita!!!

Tänään oli onnenpäiväni! Sain aamulla puhelinsoiton, haluanko vanhaa ruosteista tavaraa...ja että haluanko, tottakai!!! Kasoittain ruosteisia aarteita ja ihan kotipihaan tuotuna. En malttanut edes pestä aarteitani, vaan heti kuvia ottamaan. Esineet ovat siksi vielä tosi likaisia, mutta kunhan saan ne puunattua, ja oikeille paikoille laitettua, laittelen parempia kuvia.

Sain kaksi tosi ruosteista maitotonkkaa, aivan ihania. Sain myös maitokannun, joka on jostain 20-luvulta. On Mesikko-limsalaatikko, ajatella millaisia muovilaatikoita nekin nykyään on! Ja tietenkin laatikkoon limsapulloja. Ihana vanha vihreä kermanekka, perunanuija ja paistinlasta. Ja sakset ja veitsi, aika jytkyjä ovatkin.

Ja sitten!!! IIK!!! Kaksi vanhaa silitysrautaa, jestas että on painavia. Vanhempi on sellainen hellalla lämmitettävä malli, ja "uudempi" ihan sähköllä toimiva. Tässä mallissa on jopa peukalolle pidike. Ja rautojen kanssa tarvitsen kuulemma silityslaudan, se saapuu seuraavassa kuormassa.

Sitten tuli kanssa vanha valkea jakkara, jonka aion käsitellä ja vähän maalailla uudelleen. Sain puhelimen ja vanhan radion, joka on kuulemma aivan toimiva!

Puolassa on pellavalankaa. Tämä lanka tähän puolaan on aikoinaan itse kasvatettu pellavansiemenestä. Kaksi isoa pulloa ei aivan pääse oikeuksiin tuossa kuvassa. Isommassa pullossa pidettiin ennen aiv-rehuliuosta. Pullo on 55 cm korkea, ja ympärysmittaa 116 cm! Lehmänkello on jostain ammoisista ajoista, siitä puuttuu vain nahkahihna.

Nyt vain aarteet pesulle ja ensi viikolla aion järjestellä niille tilaa. Huh, huh, olen niin innoissani kaikesta tästä. Ja entä mitä kaikkea saapuukaan seurassa kuormassa, maltan tuskin odottaa. Ainakin vanha signer-ompelukone, lasten kelkka, aura (jonka laitan kasvimaalle), kaivonkanteen pumppu ja kaikkea muuta kivaa.

Yrtti-ikkuna ja tunnustus!

Tässä olisi minun ihka uusi yrtti-ikkuna. Lauta on otettu ulkonta lautataapelista, ja se roikkuu ruosteisesta rautalangasta, toivottavasti ei rojahda alas koko komeus...Laatikoihin olen laittanut turveruukkuihin paprikan siemeniä, katsotaan nyt montako niistä itää. Parin viikon päästä istutan kesäkurpitsaa ja auringonkukkia, ne kun kasvaa aina niin nopsaan. Ja oli laitettava kuva vielä inkivääristä, sen hento alku on jo voimistunut kummasti, siihen taitaa kohta puhjeta jotain...ehkä lehti.

Ilolla ja suurella onnellisuudella otan vastaan tämän tunnustuksen, jonka sain Olivienolta. Olen ymmyrkäisenä onnesta... halusit antaa tämän minulle:)

"Tätä diplomia jaetaan niille blogeille,jotka jakavat läheisyyttä ja ystävyyttä."

This blog invests and believes in the PROXIMITY-nearness in space, time and relationships. These blogs are exceedingly charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in prizes or self-aggrandizement! Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers!”

Tämän tunnustuksen ansaitsisi niin moni, olette niin ihania ystäviä!!! Ja aika monella tämä taitaa jo ollakin. Haluan jakaa tämän eteenpäin kahdelle uudelle blogiystävälleni Riihipirttiin Tinttarukselle ja Valkoista Pellavaa-blogin Riikalle, olkaa hyvät.

Aarteita, aarteita!!

Kävimme eilen mummolassa. Sieltä sitä löytyy vaikka mitä ihanuuksia! Ja peräkärry olisi tarvittu, jos kaikki olisi mukaan halunnut. Mutta autosta vaan penkit nurin, ja ikkunanpokat ja muut aarteet kyytiin!!!





Ihanaa, näitä olen odottanut jo koko talven. Olen odottanut, että lumet sulaa sen verran jotta saan pari seivästä verhotangoksi. Kankaankin olen ostanut jo aikaa sitten...Eteiseen siis kaksi heinäseivästä ja sammaleenvihreää kangasta verhoksi.

Nämä sinisävyisest ovat aikoinaan olleet vanhan tuvan ikkunat. Olenkin näitäkin jo odotellut pidemmän aikaa, nämä saavat uudet elämän taulunkehyksenä, taulukin on jo valmiina. Kunhan sekin projekti aikanaan valmistuu...Minulla on outo tapa aloittaa kymmenen eri projektia, ja sitten mielialan tai tarviketilanteen mukaan niitä työstän, miten milloinkin sattuu hyvälle tuntumaan.

Tämän kaunokaisen aion asettaa ulos alppiruusujen sekaan. Viime kesänä aloitin sellaisen sammalprojektin, josko tänä vuonna sen saisin valmiiksi. Kunhan lumet sulaa, laitan siitäkin sitten kuvia.

Tämä taasen on jo vanhempaa mallia, 50-luvun alusta. Tässä kuvassa ei taida näkyä, mutta liitokset on tehty puunauloilla! En ole vielä varma, mihin tämän sijoittaisin, taivasalla tämä ei enää säily. Eikä tätä henno maalata, on niin kaunis ajan patina.

Ihanaa, sain vanhan maitotonkankin!!! Ajatella, että maito vietiin 50-luvulla tienlaitaan näillä tällaisilla tonkilla. Olen muuten itsekin saanut kunnian opetella lehmän lypsämistä, sekä käsin että koneella. Ne oli aikoja ne...silloin kyllä maitoauto jo haki tilalta maidon. Harmi kun maailma muuttuu niin hurjaa vauhtia.

Kevätkollaasi

Tänään on satanut räntää koko päivän, ja satoi myös koko viime yön. Vähän piti piristää tunnelmaa....Puput korissa on meidän lasten pääsiäiskori, ihme jos siinä on suklaan suklaata enää pääsiäisenä. Ei sen puoleen, minä taidan olla se meidän perheen "herkkupylly". Sydämet olen joskus ostanut kirpputorilta, ne ovat niin herkullisen värisiä! Ja helmililjoja olla pitää, kun lumet on vielä maassa ja kevätkaipuu iskee...Narsissit ovat löytäneet paikkansa poikien vanhoista maihareissa. Olen säästänyt heiltä monet "monot", niihin on kätevä istuttaa milloin mitäkin, kun niissä jalankokoakin löytyy...

Tuo pieni verso ruukussa on pieni ihme. Se on inkiväärin verso. Istutin jo talvella inkiväärin juuren multaan, ja monta kertaa olin vähällä nakata sen roskiin, kun mitään ei tapahtunut. Sitten vaan yhtenä päivänä, kas kummaa, siinä oli jotain. Ehkä se halusi odottaa kevättä, ennenkuin uskalsi työntää versonsa.

Kaikille tänne piipahtaneille ihanaista viikonalkua, kevään ja pääsiäisen odotusta!

Ensimmäinen risutyöni

Tässä se nyt sitten seisoo, ihka ensimmäinen itsetehty risutyö. Lauantai meni kuin siivillä risutyön parissa. Tämä oli mielenkiintoinen projekti jonka haluan ehdottomasti kokea uudelleen. Ei tästä nyt tullut ihan salonkikelpoista, mutta hei! - se on minun itseni tekemä, en olisi uskonut moiseen pystyväni. Ja opin matkan varrella monta pientä kikkaa, joita tulen toteuttamaan sitten seuraavissa risutöissäni. En ole vielä varma mihin ikkunan sijoitan, sille olisi niin monta paikkaa. Ehkä minun täytyy tehdä toinen! Kiitos kaunis Sinisen Enkelin Lennulle ihanasta lauantaipäivästä. Kiitos kaikesta naurusta, kiitos maittavista tarjoiluista.