Pihalta

"Miten osoittaisin hellyyttäni
sinulle
entinen pieni
murrosiän muovaama
vajaa satakahdeksankymmensenttinen.

Halimiset huitaiset pois.
Suukottelu
taitaa siirtyä tyttöystävälle.
Miten olisi
lämmin mojautus olkapäälle
turvallinen pörrötys
tukan tienoolle:
Mitä mies!

Nöyrästi sanottuna
hiven äidinylpeyttä
mielessäni."

-Sointu-Sisko Parviainen-

Siinä lyhyesti sanottuna tuntemukset, kun vanhin lapsista täytti 17 v.
Juutas, miten aika rientää, juurihan hän syntyi, otti ensiaskeleensa...

Hiljaa mietin, milloin lentää pois, mihin siivet kantaa, lentääkö kauaskin,
maailmanvalloittaja! Toivottavasti vielä vähän aikaa saan pitää.



Tässä viime vuoden tuttavuuteni, diana-kukka. Ihastuin tähän niin.
Ja niin taisi ihastua moni muukin, hyvä kun muutaman näitä nyt sain.

Katsokaas mehitähtiä! Ovat innostuneet nostamaan

kukkavanojaan, ja miten hauskasti samaan suuntaan

kaikkien päät nyökkäävät.

Japaninkellot ovat olleet kautta aikojen suosikkejani.

Tänä vuonna en osannut päättää kumpaa näistä väreistä laitan,

joten päädyin sit ostamaan molempia.

Marjapensaiden keskeltä. Minulla on näitä oransseja kattiloita

vähän siellä sun täällä. Krassit ovat vielä vähän pieniä, laitoin ne

niin myöhään, enkä esikasvattanut. Pyykkilaudan sain äidiltä,

ja takana on isän vanha aarre -pyörä, toimivakin vielä. Siitä on otettu

varaosia lasten pyöriin aina tarvittaessa, heh.

Jippii, maljaköynnöksen ensimmäinen kukka. Ei tämä vielä

köynnökseltä näytä, mutta ehkä siitä kasvaa. Tätä kukkaa jouduin

etsimään pitemmän aikaa, kunnes yksi kukkakauppa lupasi yrittää

tätä minulle saada. Olen nähnyt joskus maljaköynnöksen aivan

valtavan kokoisena ja täydessä kukassa, se oli jotain ihmeellistä!!

Pihalta

En ymmärrä miten aika voikaan juosta näin nopsaan!!! Tuntuu kuin vasta eilen olisi lumi sulanut maasta, ja hiirenkorvat ujosti kurkkineet - joko voi tulla.

Niin, ehkäpä sitä itse itselleen sen kiireen tekee. Mutta kun kolme kuukautta yritin pysytellä paikallani jalkaleikkauksen jälkeen, tuntuu etten nyt haluakaan pysähtyä...Jalka on toiminut ihmeen kiitettävästi, ja olen saanut jälleen urheilla minulle tärkeiden lajien parissa.

Pihalla on kanssa tullut vietettyä aikaa ihan kiitettävästi. Vielä on ruusutarhani esittelyä vaille kesken, mutta ensi viikolla aion ottaa sen lopun projektikseni.

Kesäkukkiakin istutin (niitä laitoin ainakin näin alkuun viime vuotta paljon vähemmän, ainakin 100 euroa vähemmän...). Ja niistäkin olen onnistunut kuolettamaan jo kolme, koskakaan en muutamana aurikoisena päivänä mukamas muistanut niitä kastella...

Kasvimaan olen kanssa laittanut jo kuntoon. Perunat ja sipulit, muutamat muutkin, ovat jo kunnon taimella, retiisi jo kohta syömävalmista. Salaatti on itänyt ihmeen huonosti, samoin persilja.
Ja voi ihme piparminttua, se vaan leviää leviämistään...pitäisi varmaan ruveta kurittamaan sitä. Mutta kun se tuoksuu niin ihanalle, ja kukkiessaan tuo paljon perhosia!


Tässä pieni enkeli paistattelee päivää sammalleimujen keskellä...




Patjarikko kuuluu suosikkeihini, kukkii kauan ja kauniisti, kova leviämään....

Tässä tämän kesän kokeilu, senetti. Meinasi sekin kuolla jo kuivuuteen...onneksi pelastui!

Yleiskuvaa sammalleimuseinämästä. Olen tehnyt tämän saarekkeen turveharkoista pari kesää sitten ja tämä on muuten erittäin aurinkoisella paikalla, joten on ihme että harkot eivät ole kuivuneet ja jopa sammalkin niissä kasvaa. Seppelvarpu tykkää kanssa levitä hurjalla vauhdilla. Jäkälä sentään pysyy aisoissa. (Harmi kun kuva on vähän heikkolaatuinen, johtuu kamerasta.)

Metsämansikka kasvaa ja rehottaa. Sille olen saartanut oman alueen kasvimaaltani, hurjan suuria olivat marjat ainakin viime kesänä!

Ja ensimmäinen alppiruusuni. Tämä on muuten myös ainoa, joka jaksaa kukkia jo kolmatta kesää ja ilman lannoitteita. Enkä edes suojaa sitä talveksi. Yksi alppiruusuistani kuoli viime talvena, ja yhdestä toisesta on latvus ruskeana. Pari muuta kukkii heikosti. Ostin sitten yhden uudenkin, katsotaan miten se sitten pärjäilee..

Tämän kivipolun urakoin aikaisin tänä keväänä. Täytin pienillä kivillä ja hiekalla, ja siihen istutin mehitähteä. Hassua miten tämä kukoistaa ja voi hyvin, vaikkei ole multaa ollenkaan. Kivipolku on melkoisen pitkä, ja melkein koko matkalle istutin tuota mehitähteä.

Tämän jatkoksi tein alueen tyrni-pensaille, joita jo kaksi istutinkin. Mutta tämäkään ei ole vielä täysin valmis, joten ei ole kuva-aineistoa...

Tässä kuva vielä suloisesta pikku-Madonnasta. Tämän minulle lähetti Olivieno Olen kotona-blogista, kiitoksena pienestä palveluksesta. Olivieno, tämä on ihana, ja minun ensimmäinen madonnani, kiitos kaunis.