"Miten osoittaisin hellyyttäni
sinulle
entinen pieni
murrosiän muovaama
vajaa satakahdeksankymmensenttinen.
Halimiset huitaiset pois.
Suukottelu
taitaa siirtyä tyttöystävälle.
Miten olisi
lämmin mojautus olkapäälle
turvallinen pörrötys
tukan tienoolle:
Mitä mies!
Nöyrästi sanottuna
hiven äidinylpeyttä
mielessäni."
-Sointu-Sisko Parviainen-
Siinä lyhyesti sanottuna tuntemukset, kun vanhin lapsista täytti 17 v.
Juutas, miten aika rientää, juurihan hän syntyi, otti ensiaskeleensa...
Hiljaa mietin, milloin lentää pois, mihin siivet kantaa, lentääkö kauaskin,
maailmanvalloittaja! Toivottavasti vielä vähän aikaa saan pitää.
Tässä viime vuoden tuttavuuteni, diana-kukka. Ihastuin tähän niin.Ja niin taisi ihastua moni muukin, hyvä kun muutaman näitä nyt sain.
Katsokaas mehitähtiä! Ovat innostuneet nostamaan kukkavanojaan, ja miten hauskasti samaan suuntaan
kaikkien päät nyökkäävät.
Japaninkellot ovat olleet kautta aikojen suosikkejani. Tänä vuonna en osannut päättää kumpaa näistä väreistä laitan,
joten päädyin sit ostamaan molempia.
Marjapensaiden keskeltä. Minulla on näitä oransseja kattiloita vähän siellä sun täällä. Krassit ovat vielä vähän pieniä, laitoin ne
niin myöhään, enkä esikasvattanut. Pyykkilaudan sain äidiltä,
ja takana on isän vanha aarre -pyörä, toimivakin vielä. Siitä on otettu
varaosia lasten pyöriin aina tarvittaessa, heh.
Jippii, maljaköynnöksen ensimmäinen kukka. Ei tämä vielä köynnökseltä näytä, mutta ehkä siitä kasvaa. Tätä kukkaa jouduin
etsimään pitemmän aikaa, kunnes yksi kukkakauppa lupasi yrittää
tätä minulle saada. Olen nähnyt joskus maljaköynnöksen aivan
valtavan kokoisena ja täydessä kukassa, se oli jotain ihmeellistä!!
11 kommenttia:
Kaunis runo ja niin osuva :) Ihana tuo maljaköynnös, minulle uusi tuttavuus! Hauskan näköisiä nuo mehitähdet ;D
Minä en ollut kuullutkaan maljaköynnöksestä enenn kuin luin Sarin puutarhablogista.
Minä jätin krassit tänä vuonna väliin juuri sen tähden, että en jaksanut sitä esikasvatusta ja niitä ruukkujen raahaamisia ulos totutteluvaiheessa. Kylvin vain jättiruukkuihin suoraan ruusupapua ja ainoat joiden kanssa temppuilin esikasvattaen olivat valkoiset tuoksuherneet, jotka eivät kuki vieläkään, mutta muuten ovat rehevämmät kuin olisin ikinä voinut uskoa.
Lasten aikuistuminen on aina ihmetystä herättävä asia...
Mutta näinhän se menee... oma tyttöni täyttä kohta jo 25 ja miten se voi olla mahdollista kun itsekkin tunnen olevani vasta 26 ;)
Kiva käydä katsomassa kesäisiä luonnon ihmeitä.
Mukavaa viikonloppua :)
Kauniita kukkia. Itsekin ostin tänä kesänä ensimmäistä kertaa Diana- amppelin ja ihastuin oitis. Mikä parasta, ei tarvitse nyppiä kuihtuneita kukkia pois.
Kylvän tuoksuherneenkin suoraan ruukkuihin, kukkii ehkä hieman myöhemmin, mutta ehtii kyllä hyvin.
Aurinkoisia päiviä!
Niin se aika lentää, lapsissa sen huomaa.
Tosi hauskat nuo "pään nostajat".
Sinulla on nätti huoliteltu piha.
Tsemppiä soutuun ja iloa päiviisi.
Aika tosiaan tuntuu kuluvan siivillä ; )
Voi miten hauskasti nuo mehitähdet kukkivat, hih. Ihan uskomatonta...
Minun maljaköynnös kukkii ihan kivasti ja ei ole moksiskaan helteistä. Olisi vain kannattanut katkaista pitkä latvaverso, niin se olisi lähtenyt haaroittumaan paremmin.... no, oppia ikä kaikki ; )
Mukavaa loppuviikkoa !
Kauniisti sinulla kukkii kukat! Mehitähtesi ovat kyllä hauskan näköisiä, kuin kumartaisivat jollekkin:)
Aika menee tosiaan nopeasti. Ei meinaa perässä pysyä.
Voi kuinka osuva tuo runo... Poikani tulee täysi-ikäiseksi joulun alla. Olisi niin mukava joskus rutistella tuota körmyä... Mee nyt siitä, saan useimmiten vastauksen. Huokaus; pikkupoikani.
Voi että sinulla on niin kaunista siellä! Hauskat nuo mehitähdet!
Ajatellas, me olemme samanikäisiä ja minun vanhin täyttää seitsemän! Niin se aika vaan menee, joka päivä jotain uutta tapahtuu lapsissa. Eilen yllätyin, kun poika antoi omenansa siskolleen, se kun oli viimeinen ja hän oli ehtinyt sen jo ottaa ja toinen tietysti juuri haluaisi saman. Ja tänään pojalle paljastui että äiti oli syönyt loput heidän suklaistaan, mikä huuto ja pettymys! Ja tiedätkö mikä on vaarallinen ase taisteluissa? Takapultti! Minäkään en tiennyt.
KOsketti sydänalaa tuo runo. Kiitos! VAnhin täälläkin 17vee nuorimies. Nuorin 7vee neito aloittaa koulunsa. Niin se aika kiirii ettei mukana pysy:) Huolet muuttavat muotoaan, mutta ovat aina läsnä. Minä ainakin allekirjoitan olevani semmoinen murehtiva äiti. Kiitollinen olen jokaisesta hetkestä silti.
KAuniita kukkia! Mehitähdet hauskuuttivat:)
Kaunis blogi, rakastan enkeleitä, ihania runoja,Tommyn runo on minulle lukematon vielä, vaikka niitäkin lainailen :)
Tulen uudestaan!
Lähetä kommentti