Tämän suloistakin suloisemman helinä-keijun sain Aamunkukalta blogista Prinssit ja Viikarit.
Kiitos, otan mielelläni vastaan tämän taikaa täynnä olevan ihanaisen keijukaisen.
Hitsi kun on meinannu iskeä kevätkiirus. Olen niin henkeen ja vereen kevätihminen,
että kun maa on sulanut ja aurinko lämmittää, villiinnyn ihan totaalisesti ulkohommiin.
Jos en muuta tekemistä siellä keksi, niin siirtelen vaikka kiviä paikasta toiseen!
No, haravoimista olen jo jonkin verran aloittanut, mistä maa on vain vähän kuivahtanut.
Yhden uuden "käpypolun" kerkesin rustata, ja siihen rekvisiitaksi löysin vanhan myrskylyhdyn.
Olen aloittanut taas uuden kiviprojektin, niitä pitää olla ainakin yksi joka kesä...
Ihan totta, minä pidän suunnattomasti kivistä, niiden erilaisista muodoista ja väreistä.
Aivan kuin jokaisella kivellä olisi oma paikkansa, oma sanomansa.
Minulla onkin valtava varasto erilaisia kiviä kerättynä tontin laidalle...
ja silti tuntuu ettei niitä ole tarpeeksi.
Siniset astiat ja kilpikonnat pääsivät jälleen vakiopaikallensa.
Yhdeltä patsaalta oli pää tippunut talven tuiskuissa, mutta päätin antaa sille kuitenkin paikan ilman päätä.
ONNI
Lennä, lennä
hetken tulinen lintu
Tee pesä pilvien väliin
Sitä se onni on
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen.
-Tommy Tabermann-
-Tommy Tabermann-
6 kommenttia:
Kevät on ihanaa aikaa. Itse olen enemmän syksyihminen, mutta juuri nyt nautin niin tavattomasti kevään tulosta ja puutarhatöistä. Tuo Tabermanin runo on ihana, se tiivistää hyvin kevään tuoman onnellisen olotilan.
Mukavaa viikonloppua!
Kivoja pikku "asetelmia" pihallasi.
Kevät on todellakin parasta aikaa vuodessa. Luonto herää eloon pitkän talven jälkeen ja mikä sen kauniinpaa.
Mukavaa viikonloppua sinulla!
Ihanat kuvat, ja runo kosketti, kiitos! Minäkin olen kevätihminen, tänäänkin vaikka satoi räntää, nautin ulkona, sen kun tietää ettei se maahan jää! Pihalla puuhastelut ovat todellakin maailman terapeuttisinta hommaa, kaikki raivot ja aggressiot vaan sinne ja ihana tunne sen jälkeen kun paikat on kipeänä ja mustelmilla...
Onnea tunnustuksesta !
Olipa ihana runo lopuksi : ) Elä hetkessä -asenne sopii mitä mainioimmin pihalle, vaikka käyttäisikin fengshuista ; )
Sinulla on kyllä hauskoja projekteja pihallasi... Kivet ovat vielä kaiken ihanuuden lisäksi aika helppohoitoisia ja kestävät pitkään ; )
Kivihulluksi minäkin tunnustaudun, tosin kiviä on enemmän sisällä kuin ulkona.
Samoilla linjoilla täälläkin mennään, kiviprojekti kesässä olla pitää. Odotan innolla vapaapäivää 8 työpäivän jälkeen, että pääsisin tekemään jotakin ulos.
Sinisiä potteja ulos olen jo raahannut siskoni luota ja odotan että voisin ruveta laittamaan kukkia mun "piitsille". Pidetäänkö sitten kahden naisen ulkoilmajuhlat?
Aurinkoa päiviisi!
ps. sun piha-asetelmat ovat ihania, muistelen niitä viime kesästä!
Meillähän on sama runomakukin: Valaa ja Tabermannia. Ja kiviprojektit tulevat ja menevät. Viisi suvea tein sitä hulluna, sitten kuviot vaihtuivat ja sain idean Villistä puutarhasta, joka tarvittaessa pärjää myös omillaan jonkin aikaa. Se projekti on NYT. Nurmikkoa kadotetaan sekä laatoittamalla että antamalla tiettyjen osien kasvaa villisti isoja unikkoja, digitalista malvoja, iiriksiä etc. Kivet saivat jäädä japanilaiseen puutarhaosioon ja keskipuutarhahan on puoliski kalliota kera jättimäisen kiven, jota syleilee köynnöshortensia.
Minä en yleensä pidä noista puutarhatonttuhahmoista, mutta kaikki koboltinsiniset kilpikonnat ovat saaneet minulta 'armon'. Katson niitä Viherlandiassa taas tälläkin viikolla sillä silmällä. Myös patinoituneet ruukut ovat kova sana. Ja kaikkein kovin sana olisi sininen kaivon pumppu! Mieheni teki viime vuonna lehtoomme kaivon, joka on nytkin täynnä vettä, mutta siihen tarvitaan käsipumppu. Jos joku tietää, ottakaa yhteys!
Tämän kevään suuri hurmos ovat puut. Olen jo istuttanut pilvikirsikoita sekä tuurenpihlajia. Molemmissa valkoinen, hurmaava kevätkukinta ja ruskaväri, joka ei ole tästä maailmasta. Minä olen syysihminen, kuten Lumiomena ja kasvivalintani ovat myös sen mukaisia. Mutta sipulikukkia istutan joka syksy niin paljon kuin sielu sietää.
Kevät on jotenkin niin hektistä, liika valo panee menemään liian lujaa...nytkin on tunne, etten mitään ole ehtinyt ja teen listoja listojen perään. Heinäkuun lopulla alan nauttia, kun saapuvat pimeät, lämpimät illat ja lepakot...
Lähetä kommentti