Ja arvonnan voittaja on....

Tänään voin tuntea historiallista siipien havinaa....On blogini ensimmäisten arpajaisten
arvonnan aika! Ihan jännittää itseänikin, ja tyttöäni kans, joka niin kovasti halusi nostaa
voittoarvan....

Ja sieltä se pieni käsi nostaa lapun, ja siinä lukee Sekasorron Mari. Onnea sinulle!!!
Laitatko osoitteesi spostiini sammalkeijukainen@gmail.com, niin laitan paketin tulemaan.

Kiitos kaikille osallistujille, kiitos kaikille blogini seuraajille, oli niin ihana järjestää
arpajaiset teidän kanssanne.

Askarteluja ja ostoksia

Tänään päätin pitää kaupunkipäivän. Olin jo pitkän aikaa haaveillut Ajan patina-kirjasta,
ja kävin sen nyt ostamassa. Siinä on aivan ihania askarteluohjeita, joita jotain olen jo
kokeillutkin, niistä postaan vähän myöhemmin.

Kävin myös kirpparilla, mutta kerkesin käydä vain yhdellä, mikä sinänsä oli onni...
kaikki rahathan sinne olis mennynnä...

Tämän ihanan metallisen laatikon sieltä löysin, tämä oli kylläkin ihan uusi tavara, ja hinta arvatenkin sen mukainen, 12 euroa. Tähän aion laittaa askartelukankaita, helmiä, nappeja, pitsejä yms.

Löysin paksusta lasista tehdyn kuvun.
Se oli hassusti teipattu ja kotona yllätyin, kun sen sisältä löytyi tuollainen pienempikin kupu!

Ja ostin myös uushopea -lautasen. Siinä on teksti UKIN LAUTANEN no 157 ja vuosiluku 1966,
mitä lienee tarkoittaakaan. Lautanen on siitä hauska, että siinä hohtelee sinisen eri sävyjä.
Pitsipaidan ostin eurolla, en itselleni, vaan aion käyttää sen askartelussa...

Olen innostunut askartelemaan rautalangasta, kiitos Lennun askartelupäivän! Kruunuja olen tehnyt jo kolme, ja sydämiäkin muutaman.

Tytölläni on ihana helmikokoelma, ja häneltä olenkin saanut kauniita helmiä.

Ostin muuten sieltä kirpparilta helminauhankin, söpön

marjapuuron värisen, sitä pitää kokeilla seuraavaan sydämeen.

Olen ehtinyt tuunata myös seuraavan lampunvarjostimen. Tämän päällystin kankaalla

ja siihen päälle pitsiverhon palanen. Ja vähän helminauhaa...Yksi rautalankasydän helmillä

ja kankaasta tehty "ruusu" saavat toimia koristeena. Vielä olisi kaksi varjostinta jäljellä,

ja niitä tuunailen kun inspis iskee.

Ja yksi varjostinhan on lähdössä arvonnan voittajalle

tuunattavaksi, että muistakaahan osallistua arvontaan, muutama päivä vielä aikaa!!!

Palkinto ja askartelua

Posti toi tänään yllätyksen! Sydän, jonka olin voittanut Näperryksiä laidasta laitaan-blogista,
on aivan uskomattoman ihana. Juuri minunoloinen, kiitos Hannele. Ja paketista löytyi myös makea yllätys-voi että rakastan suklaata!
Sydämen laitoin nyt ensin kokeeksi peikonoksalle keikkumaan, pitää vielä miettiä jääkö se siihen, vai laitanko johonki muualle. Ja suklaa....se on jo syöty!

Tänään pidimme ystäväni Lennun kanssa askartelupäivän. Aamupäivä meni kuin siivillä.

Lennun hyväksi havaittu pionin "resepti" tuli kokeiltua. Olin itseasiassa tosi tyytyväinen aikaansaannokseeni.

Minä tein pionin vanhasta hamekankaasta. Se oli jotain taftin tapaista, ohutta kuitenkin.

Eli leikataan sopivan kokoisia ympyröitä, ja sitten vaan poltetaan reunoja kynttilällä varovasti. (Todellakin varovasti, sillä kangas meinasi koko ajan syttyä!) Keskelle ompelin napin.

Pionin ohje löytyy myös Lennun Miss Marple -blogista.

Kokeilin myös tehdä ruusun terälehtiä tyttöjen vanhan takin vuorikankaasta, niistä tuli suloisia.

Sydämiä ja ARVONTA!

SYDÄMIÄ YSTÄVILLE!




"Uskon, että ystävät ovat kuin
hiljaisia enkeleitä,
jotka nostavat meidät jaloilleen silloin,
kun siipemme unohtavat
miten lennetään."

"Enkeleitä on, mutta joskus heillä
ei vain ole siipiä,
ja kutsumme heitä ystäviksi."







Tänään on hyvä päivä laittaa käyntiin arvonta. Haluaisin jakaa jollekin vanhan lampun-
varjostimen, kun minulla on näitä yhteensä viisi. Varjostin on 11 cm korkea. Siinä on jo ajan tuomaa patinaa, ja ruostettakin. Mutta voittaja saa tuunata sen mieleisekseen jos haluaa. Itse laitoin yhteen varjostimeen murattiasetelman, josta enemmän edellisessä postauksessa.



Varjostin saa seurakseen myös sydämen (kun ystävänpäivääkin vietetään). Se on mielestäni jonkinlaista kipsiä (tarkempi kuva alempana). Ja sitten vielä servettipaketti. Tuo kuva ei ihan anna oikeutta servetin todelliselle värille, joka on hiukan tummempi. Siinä on erilaisia vanhanaikaisia kirjainfontteja.



Arvonta-aikaa on parinviikon verran, eli helmikuun loppuun. Ja arvontaan osallistuu jättämällä kommentin tähän postaukseen:)
Linkitys antaa kaksi arpaa, mainitsethan jos olet linkittänyt.

Varjostin...

Eilen pääsin vihdoin ja viimein melkein kolmeen viikkoon kävelemään ulos. Lenkki ei ollut kummoinen, mutta se tuntui ihanalle. Kävin ostamassa Jeanne d´arc Living-lehden ja sitten askeleeni vei matkalla kukkakauppaan.


Oih, ihastuin oitis kun näin tuon muratin. Ja heti tiesin, että olin löytänyt yhteen lampunvarjostimeeni täytettä. Ja ihmetykseni oli suuri kun lehden sivulla näin juuri tuon samaisen idean jota olin ajatellut.


Ja sitten rupesin miettimään että olinko nähnyt unta, kun luulin jo aiemmin nähneeni tuon
samaisen kuvan jossain blogissa, vai olinko todella nähnyt sen jossain blogissa....Voi ei, tuntuu
että nyt on mennyt sekaisin taru ja uni, kun nähkääs olin pari päivää vatsataudissa.
Eli näinkö unta ja kuvittelin, vai bongasinko sen kuvan sittenkin jo aiemmin jostain blogista...

Tuo ylempi kuva on siis lehden sivulta, ja sellaista taidan kokeilla yhteen varjostimeen. Sitten jäisi vielä kolme varjostinta. Jää nähtäväksi haluanko tuunata niitä enää ollenkaan, ku mielestäni ne ovat kauniita tuollain täytettyinäkin.

Eli minulla olisi vielä neljä varjostinta...Mutta hei, mitäs mieltä olisitte jos yhden laittaisin arvontaan!!! Palaan tähän arvonta-asiaan seuraavassa postauksessani.

Ja sitten piti taas kuvata seuraavat valmiit sukkani, eli järjestyksessä kolmannet. Nämä tuli yhdelle pojista, hän halusi välttämättä valkoiset ja matalalla varrella. Oli tyytyväinen.

Meille tuli viikonloppuna kutsumaton vieras kylään...nimeltään taisi olla noro-virus. Ettäs kehtasikin! Ensin kaatui nuorimmainen, voi pientä raukkaa, potilasta. Seuraavana yönä se nujersi minut, ja siitä sitten vähitellen koko perhe sai sen voiman tutea. Pikkuhiljaa kaikki ovat jo onneksi toipumaan päin. Ihme vieras, noin vain hiipi sisään, varoittamatta, koputtamatta,

tuskaa vain aiheutti.

Perjantaimietteitä

Minäkin sitten männä viikolla sain niitä tulppaaneja..harmi ku en muistanut heti tuoreeltaan niistä kuvaa ottaa. Mieheni toi lilan kimpun, ja se kyllä sointui nätisti tuohon pöydälle (tai se on oikeastaan pakastimen päällinen).

Laitoin siihen myös Pentikin tabletin, ja siinä päällä on kulho johon en ole vielä löytänyt mitään kivaa laitettavaa. Löysin kaapin kätköstä myös pienen lilan vaasin, Kumela-merkkinen.

Lintuhäkin laatikosta pilkottaa rannekoru. Se on melko vanha, vuosia en kyllä tiedä, mutta tämän omistanut vanha rouva on jo kuollut vuosia sitten, ja äitini sen silloin sai, ja tässä muutama vuosi sitten antoi sen minulle, siinä on pieniä ruusukuvioita.

Kastelukannun sain tällä viikolla yllätysvieraalta, ihana piristys! Tuskin maltan odottaa kesää, että pääsen sen ulos laittamaan. Olen jo miettinyt paikkaa mihin se sopisi. Vaikka nyt se kyllä värien puoleen käy tuohon eteiseenkin, kun siinä on vielä joulunajan mattokin.

Vanhat lampunvarjostimet kaivoin jonkun blogin innoittamana esiin (harmi kun en muista missä blogissa niitä oli käytetty, kävisin kiittämässä ideasta..). Nämä oli jo saaneet roskistuomion, mutta huh, onneksi olin ne vielä säästänyt.

Kunhan tästä pääsen ostoksille, aion ostaa niihin jotain keväistä, kukkasia varmaan.

Varjostimia on muuten viisi kappaletta. Mietin kanssa, että kannattaisiko yrittää maalata niitä valoisammaksi, nämä kun ovat vähän kauhtuneen värisiä.

Kimalteleva kaunis jääkide
koivun oksalla kuiskaa sinulle: Älä välitä...
Kohden aurinkoa katseesi siirrä.
Sen anna kuivata kaikki kyyneleesi pois elämästäsi.
Tänään on uusi päivä.
Niin monien uusien alkujen täydellisen ihana aloituspäivä!
-tuntematon-

Auringon pieniä valopilkkuja toivon kaikille viikonloppuun!

Singer meni piiloon.

Jo pitkän aikaa olen katsellut vanhaa singeriä sillä silmällä, että piiloon jo välillä joutaisi.
Eilen sitten tartuin tuumasta toimeen ja singer livautettiin piilokoloonsa pöytälevyn alle.

Liinaa mietin pitkään, mutta kun minulla ei niitä nyt kovin montaa ole, niin päädyin tähän kirjavaan. En tiedä onko vähän liian kirjava, mutta kun siinä sointui niin kauniisti pöydän ja uunin tiilien värit. Mitäs mieltä olette?

Toiselta pöydältä siirsin vanhat silitysraudat, jotka nyt saivatkin paremman paikan. Takana näkyy ikivanha silityslauta, jonkun papan itsetekemä. En ole vieläkään päättänyt mitä tekisin laudalle, maalatako vai päällystääkö vai antaako olla. Jalat siitä olen kyllä maalannut valkoiseksi.

Sitten laitoin pöydälle vielä tallaisen sitä sun tätä -tarvikelaatikon. Siinä on Suomen kuvalehti vuodelta 1949, Kotiapulaisen kirja vuodelta 1939, vanhat sakset ja veitsi sekä puuvillalankaa, joka on kuulemma itse tehtyä ihan siemenenkylvöstä alkaen.

Sitten vielä kuva uudesta innostuksestani. Toiset sukat valmistui jo pari päivää sitten, nämä tulee toiselle tytölleni. Pari virhettä onnistuin näihin taas saamaan, mm. se kiertäen neulominen ei edelleenkään onnistunut, mutta kuka sitä nyt huomaa...Tänään meinaan laittaa uudet alulle, kun yhtäkkiä kaikki haluaakin uudet sukat. Eli ei ne niin huonoja tekeleitä sit varmaan ole ku meidän nuorisolle kelpaa.

Hiphei hurraa eli ihana tunne tänä päivänä. (Ajatelkaa, minä istun koko kannikallani...!)

Ja samaa onnistumisen tunnetta toivon teille kaikille muillekin tälle päivälle, tälle viikolle:)