Ensilumi

Kun tänä aamuna heräsin, oli ihanan valoisaa. Enkeli oli yöllä antanut meille valkean peitteen.
Jotenkin se toi lohtua tähän sairaslomapäivään. En voinut vastustaa kiusausta, oli lähdettävä ulos tarpomaan lumeen. Oli ihana tunne tuntea jäätävä viima kasvoilla ja jos selkäni ei olisi ollut niin kipeä, olisin juossut, juossut, juossut...
tyydyin sitten vain kävelemään ja ihastelemaan valkeita puita- ja katso, joutsenia!

Tunnustus

Tämän tunnustuksen ja haasteen sain mimmulilta valkoinen ruusu-blogista, kiitos sinulle siitä!:)
Tämän palkinnon myötä tuli siis myös tehtävä.

Saatuaan tämän palkinnon täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.

Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.

Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.

Anna tunnustus seitsemälle.

Linkitä nämä blogissasi.

Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Seitsemän asiaa minusta....

1. Minulla on aina monta rautaa yhtäaikaa tulessa, ja jätän myös monta asiaa puolitiehen. Teen

ne sitten valmiiksi kun siltä tuntuu. (esim. olen tehnyt säärystimiä jo puolitoista vuotta, ja ihan

hävettää kun ne ei vaan valmistu. Nyt onneksi enää puuttuu vain muutama rivi. Mutta mikä

hauskinta tässä asiassa, ne ovat lila-sävyiset ja sehän onkin tänä syksynä muotiväri!)

2. Olen satatuhatta kertaa päättänyt etten lähde murrosikäisten kanssa sanaharkkaan, ja

joka kerta kun he

vetävät siitä tietystä narusta, minä sen unohdan, ja sanailu on taas valmis...

3. Niin, en osaa sanoa mihinkään ei. Innostun aina liikaa kaikista uusista asioista, ja syöksyn

päätäpahkaa ilman sen kummempia ajattelematta mukaan. Olen tavattoman impulsiivinen.

4. Minulla on tapana puhua mitä sylki suuhun tuo. Sitäkin olen joutunut välillä katumaan.

Minun on oikein pitänyt opetella ajattelemaan, ja olemaan hiljaa. Pahoitan kyllä myös oman

mieleni, jos olen jollekin sanonut ikävästi, ja minun on pyydettävä anteeksi ja selvitettävä

asia ennenkuin pääsen siitä yli.

5. Pidän tavattoman paljon luonnonmateriaaleista, ja raahaankin niitä usein pihaani. Kivet,

sammalet, puut, juurakot...Luulen, että olen saanut kylähullun maineen.

6. En pidä kovinkaan siivoamisesta. Ikkunanpesu ja silittäminen ovat inhokkejani. Meillä mies

luuttuaa lattiat, minä kyllä joudun pesemään vessat. Yleisilme meillä kyllä on siisti, ottaen

huomioon että on viisi lasta!

7. Nautin ystävistä. Mikä on ihanampaa kuin lasi punaviiniä hyvän ystävän kanssa (kyllä

oma mieskin käy!).Ehkä myös juustotarjotin siihen seuraksi, ja kynttilöitä kilokaupalla.

Ja joulua odotan...ihana sisustaa koti joulutunnelmaan. Ja ihana kokea lasten kanssa joulun

jännitys (varsinkin pienten, kun he niin aidosti silmät tuikkien siihen uskovat).

Siinä nyt muutama asia minusta. Vaikea tehtävä on haastaa seuraavat seitsemän mukaan, kun tämä on jo niin monessa blogissa käynyt. Haastan kuitenkin seuraavat, ja vaikka olette tämän jo saaneet, voittehan aina halutessanne kertoa itsestänne vielä lisää...

Pajupirtin hämärässä

Miss Marple

Fru skrot

Valkoista pellavaa

Valkoinen pioni

Sarin puutarhat

Rahkasammal

Ja kaikille, ihan kaikille, ihanaista alkavaa viikkoa!:)
Vaikka itselläni se alkaakin sairasloman merkeissä, vaihteeksi taas noidannuoli,
mutta hei, olenpa jo voitonpuolella!

Ystävyys

En tiennyt kesällä, mitä syksy toisi tullessaan. En tiennyt silloin, että harmaa pilvi tulisi sateineen ja myrskyineen ja veisi ilon pois. Mutta en tiennyt silloin sitäkään, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko. En tiennyt silloin, että ei toivoa kannata menettää, on olemassa pahempiakin asioita. En nähnyt, kuinka onnellinen kuitenkin olen!! En ymmärtänyt, kuinka paljon ihania ihmisiä, perhe ja ystävät, on vierelläni.

Niin kiireinen ei saa olla, että unohtaa ystävänsä.

Sanotaan, että tarvitset minuutin löytääksesi ihmisen, joka merkitsee sinulle jotain,

tunnin oppiaksesi arvostamaan häntä, päivän rakastaaksesi häntä,

mutta kokonaisen elämän unohtaaksesi hänet.

Mä herään uuteen päivään, voin hymyillä ja nauraa, on kaikki taasen helpompaa.

Sen tunnen ihan rinnassain, mä elän yhä uudelleen.

En olekkaan nyt kuollut pois, vaikka melkein äsken luulin niin.

Mua auttoi eräs ystävä, niin ihana ja ihmeellinen.

Tää kaikki on hänen ansiotaan, on kaikki taasen hyvin niin.

Voin heittää vaikka kuperkeikkaa, nauraa niin että mahaan sattuu.

Nytten minä vasta elää taidan.

Tarvitsen juuri sinua. Annat täyden hyväksyntäsi.

Täydennät minua osaltasi.

Monenlaista on koettu yhdessä ja paljon on vielä edessä.

Vaikka virheitä voi olla molemmissa, suunta on aina tulevaisuudessa.

Ja siinä on enemmän jaksamista,kun olet taas poissa maisemista.

Kiitos, että saan välittää. Teet samoin, se on tärkeää.

Saanko olla pieni osa elämääsi?

Tukisin, kun kohtaat vaikeutesi. Pysythän lähellä minua.