"Tahdot olla sinä, et minä, et hän.
Tahdot olla sinä iloinesi, itkuinesi,
toiveinesi, pelkoinesi.
Ja antaa elämän kuljettaa kaarnavenettäsi
kauas ja taas takaisin....
...Ja minä tahdon kasvattaa sinua rajoituksilla
ja hellillä hyväilyillä yhä enemmän sinuksi."
Perjantaina meillä juhlittiin taas. Tällä kertaa sankarina oli nuorin poikamme. Kuusi vuotta tuli meidän ikiliikkujalle ikää. Juhlien teemaksi olimme sankarin toiveen mukaisesti valinneet Power Rangerin. Talomme valtasi kuusi vilkasta taisteluntahtoista nuorta miestä...APUA!!!
Miten ihmeessä noissa viikareissa riittää virtaa? Poika pitää meidät kyllä koko ajan liikkeellä ja valppaana, on hän vaan sellainen eläväinen. Mutta sitten kun hän kiipeää yllättäen syliin, ja halaa, ja sanoo että äiti sinä olet ihana, on kuin koko maailma pysähtyisi ja olisi vain tämä hetki tässä ja nyt. Siitä saa taas lisää virtaa jaksaa pienen duracell-pupun kanssa.
