Kerran äiti on aina äiti."
Näin lukee ihanan runokirjan Minussa on kevät -takakannessa.
Kirjan on toimittanut Katarina Yliruusi. Ja siinä on 123 sivua runoja
ja ajatuksia naiselle, äidille, rakkaalle.
Olen aivan ihastunut tähän runokirjaan, luen sitä aina vaan uudelleen ja
uudelleen.
Laitan tähän muutamia ajatuksia kirjan sivulta....
Arjen sopeutuja
Äidillä on juhlahetkensä, mutta ennen kaikkea hän elää arjessa.
Kaikki aika on annettava muille;
osa lapsille, osa miehelle, osa omille vanhemmille,
ystäville, työlle ja yhteiskunnalle.
Tarvitsijoiden määrä on loputon.
Päivä päivältä toistuva arkielämän pyöritys uuvuttaa
ja joskus myös turhauttaa.
Työ ei lopu koskaan.
Onko äidillä silloin tukijaa ja ymmärtäjää?
Onko vastuun jakajaa?
Kun lapset ovat vihdoin nukahtaneet, ja pöly on laskeutunut,
voi istahtaa hetkeksi, sulkea silmänsä tekemättömiltä töiltä
ja ottaa vihdoin aikaa itselle.
Se, että on tärkeä ja tarpeellinen, antaa äidille myös voimia.
Arjen pienet ilot, lapsen hymy ja nauru
häivyttävät väsymyksen ja tuovat juhlan arkeen.
--------------------------------------------------------------------------
Sankariäiti
Äitiydelle asetetaan joskus niin kohtuuttomat vaatimukset,
että niitä ei voi kukaan täyttää.
Jokainen äiti joutuu kysymään, olenko riittävän hyvä äiti.
Riittämättömyyden tunne on todellinen monissa tilanteissa.
Odotuksia tulee ulkopuolelta;
läheisiltä, sukulaisilta ja ympäristöstä.
Pitäisi olla viisas, kärsivällinen, jopa täydellinen.
Myös omat vaatimukset voivat olla ylimitoitettuja.
On opittava hyväksymään oma riittämättömyytensä.
Neuvottelut, kompromissit ja joustaminen ovat käytännön keinoja,
joilla selvitä eteenpäin.
Äiti on rajojen kokeilun ja kielteisten tunteiden koetinkivi.
Toisaalta hän on myös lapsen aidon kiitollisuuden,
rakkauden ja kiintymyksen kohde.
Hän on kannustaja, ymmärtäjä ja tukija.
Tarvittaessa hän puolustaa lastaan kuin naarastiikeri.
Jokainen äiti on sankari ja on mitalinsa ansainnut.
Sinun äänesi, äiti,
on sinisen tornin hopeakello,
joka soi yli merenpohjaniityn.
