Kaunis tunnustus

Tämän kauniin tunnustuksen sain Sekasorron Marilta. Kiitos, pidän tästä kovasti!







Anna tämä tunnustus kaikille keille haluat sanoa, että hän on kaunis!


1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Give this award to all whom you want to say, that she/he is beautiful! Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.



Jestas, että onkin vaikea päättää kenelle tätä suloista tunnustusta jatkaisi eteenpäin. Kaikki blogit ovat niin kauniita, jokainen ihan omalla tavallaan. Ja monellahan tämä taitaa jo ollakin.

Laitan tämän ihanaisen Sarin Puutarhaan ja Pajupirtin Kaisalle!





Pihalla on taas ehtinyt kukkaan yksi jos toinenkin. Pilvikirsikat ja norjanangervo (meillä on angervoaita, muutama kymmenen tainta istutettu) kukkivat valkoisenaan. Aivan ihana näky vaaleanpunaiset sammalleimut taustanaan.
Kuinka ihana on tulla töistä kotiin, kun jo pitkältä tien päästä näkyy valkoinen kukkameri toivottamassa tervetulleeksi:)




Tällaisen pienen varpusen ostin Prismasta. Se löysi paikkansa pulpetin päältä metsän laidasta.
Mietin ostaisinko sille kaverinkin, kyllä vaan taidan sen tehdä. Ei ole kiva yksin pihan touhuja siinä katsella.

Etäällä tuulessa tanssivien hiutaleiden nurmella

sinun kasvosi kukkivat,

katson, vaan en kosketa,

sillä kauneutta ei voi siepata huoneeseen,

katson vain,

ja annan sinun kulkea, kukkia,

maailman tuuliin.

-Leif Färding-

Ihanaa olisi... ja arvontavoitto

Ihanaa olisi...

Ihanaa olisi tällaisena päivänä
maata koivun alla,
ihanaa olisi painaa kädellään
nuoren nurmen nukkaa.
Ihanaa olisi antaa katseensa raueta
ja silmänsä painua umpeen
ja kuunnella, kuunnella....

kukan tuulessa huojuvaa vanaa
kiertää mehiläisen surina,
hopeahuiluna kimpoaa oksien katveesta
lintujen liverrys,
hopeahuilujen lauluna
soi rinnassa viihtyisyys, onni.

Ihanaa olisi maata koivun alla
tällaisena päivänä.

-Arvo turtiainen-



Voi miten ihanaa onkaan ollut jo monta päivää! Töiden jälkeen on pitänyt kiirehtiä pihalle
mylläämään. Joka päivä nousee jotain uutta ja ihmeellistä. Voi sitä ihmettä, sammalleimut kukkii, tulppaanit avasi kukkansa yhdessä hujauksessa.

Tänään hämmästelin kuinka pilvikirsikassa on miljoona nuppua, huomenna varmaan
jo täydessä kukassa.

Pitää kertoa miten kummasti saattaa kirja vaikuttaa toimintaani....Luin kirjan Salainen Puutarha, ja varmaan monet teistäkin ovat sen lukeneet... Minulle tuli vallan kummallinen tarve perustaa ruusutarha. Ja kun jotain päätän, sen myös toteutan, ja tuumasta toimeen.

Ja sitä projektia olen nyt työstänyt.
Mutta ei siitä ihan ruusutarhaa tule, kujanne pikemminkin. Käänsin kymmenen metriä pitkän kaistaleen pihapolun viereen. Nyt olen siihen saanut reunat, ja saanut mullat, ja ruusutkin. Niitä meni siihen 22 kpl. Toivottavasti seuraavaan postaukseen saan sen jo siihen kuntoon, että kuvia ihan laittaisin. Ei minulla kyllä ole mitään hajua ruusujen hoidosta, mutta eiköhän sitä matkan varrella opi!

Ja tänään oli myös ihana yllätys postilaatikossa. Olin voittanut Sannan Toukokalliolla-blogissa

ihanan tervetuloa-kyltin. Hmm..mihin sen ripustaisin. Ainakin näin alkajaisiksi laitoin sen

eteisen seinällä olevaan ikkunanpokaan, siinä kun on vähän väriä, niin valkoinen kyltti näkyy.

Minussa on kevät

"Äitiys on kokonaisvaltainen kutsumus, joka ei pääty koskaan.
Kerran äiti on aina äiti."

Näin lukee ihanan runokirjan Minussa on kevät -takakannessa.
Kirjan on toimittanut Katarina Yliruusi. Ja siinä on 123 sivua runoja
ja ajatuksia naiselle, äidille, rakkaalle.
Olen aivan ihastunut tähän runokirjaan, luen sitä aina vaan uudelleen ja
uudelleen.


Laitan tähän muutamia ajatuksia kirjan sivulta....

Arjen sopeutuja

Äidillä on juhlahetkensä, mutta ennen kaikkea hän elää arjessa.
Kaikki aika on annettava muille;
osa lapsille, osa miehelle, osa omille vanhemmille,
ystäville, työlle ja yhteiskunnalle.
Tarvitsijoiden määrä on loputon.
Päivä päivältä toistuva arkielämän pyöritys uuvuttaa
ja joskus myös turhauttaa.
Työ ei lopu koskaan.
Onko äidillä silloin tukijaa ja ymmärtäjää?
Onko vastuun jakajaa?
Kun lapset ovat vihdoin nukahtaneet, ja pöly on laskeutunut,
voi istahtaa hetkeksi, sulkea silmänsä tekemättömiltä töiltä
ja ottaa vihdoin aikaa itselle.
Se, että on tärkeä ja tarpeellinen, antaa äidille myös voimia.
Arjen pienet ilot, lapsen hymy ja nauru
häivyttävät väsymyksen ja tuovat juhlan arkeen.


--------------------------------------------------------------------------

Sankariäiti

Äitiydelle asetetaan joskus niin kohtuuttomat vaatimukset,
että niitä ei voi kukaan täyttää.
Jokainen äiti joutuu kysymään, olenko riittävän hyvä äiti.
Riittämättömyyden tunne on todellinen monissa tilanteissa.
Odotuksia tulee ulkopuolelta;
läheisiltä, sukulaisilta ja ympäristöstä.
Pitäisi olla viisas, kärsivällinen, jopa täydellinen.
Myös omat vaatimukset voivat olla ylimitoitettuja.
On opittava hyväksymään oma riittämättömyytensä.
Neuvottelut, kompromissit ja joustaminen ovat käytännön keinoja,
joilla selvitä eteenpäin.
Äiti on rajojen kokeilun ja kielteisten tunteiden koetinkivi.
Toisaalta hän on myös lapsen aidon kiitollisuuden,
rakkauden ja kiintymyksen kohde.
Hän on kannustaja, ymmärtäjä ja tukija.
Tarvittaessa hän puolustaa lastaan kuin naarastiikeri.
Jokainen äiti on sankari ja on mitalinsa ansainnut.

Sinun äänesi, äiti,

on sinisen tornin hopeakello,

joka soi yli merenpohjaniityn.