Tunnustus

Syksyäni ihastuttamaan saapui Valokin Alfheim-blogista tämä ihanainen tunnustus. Kiitos kaunis kovasti, et arvaa miten iloiseksi tulin. Juuri kun kaikki on niin tasaista puurtamista, flunssastakin juuri toipumassa, sydän ihan pompahtaa iloissaan tällaisesta eleestä:)

Olisi niin paljon blogeja, joille tämä olisi ilo antaa. Antaisin tämän niin mielelläni Leena Lumelle, mutta hei-tiedän miten suhtaudut tunnustuksiin-no, annan kuitenkin (enkä todella suutu vaikket ottaisikaan..).
Sinun blogisi on niin täynnä kaunista -runoutta, musiikkia,  kirjallisuutta....että ihan hukun sinne. Ja minä hukun sinne niin mielelläni, kiitos ihanasta blogistasi:)

Ja sitten haluan antaa tämän niin suloiselle ainosofia-blogille! Voi miten kaunista tunnelmaa blogistasi huokuukaan. Kiitos kun tuot iloa meille ja ole hyvä, piristystä syksyysi!

Tiedättekös mikä tämä uusi aarteeni on....Ehei, se ei ole synnytysjakkara....

Tämä on vuodelta 1928, ja tämä on lypsyjakkara! Ihana, ihana, ihana aarre vanhojen tavaroiden

kokoelmiini!!

Hymyilet, aivan äkkiä,

niin kuin hymyillään

silloin kuin oikeasti hymyillään, ilman syytä,

niin kuin sanotaan

Yksikään hymy ei synny syyttä.

Hymy on sielun ainoa tapa

olla hetken näkyvillä

niin ettemme menettäisi uskoamme

sen kaikkivoipaisuuteen.

Hymyilet,

jotta minäkin

paljastaisin sinulle

oman sieluni.

-Tommy Tabermann-

Tänään olen ollut onnellinen, tänään olen hymyillyt. Ihanaa,,,olen jälleen terve. Hei, ei minulle ollut kuin pieni flunssa, mutta kuitenkin, se kesti viikon..ja tänään on olo tuntunut terveelle.

Voi kuinka arvostankaan terveyttä. Se on aihetta jokapäiväiseen juhlaan!!

Niin ihanaa ihanaa viikkoa kaikille rakkaille blogi-ystäville!

Singer meni piiloon.

Jo pitkän aikaa olen katsellut vanhaa singeriä sillä silmällä, että piiloon jo välillä joutaisi.
Eilen sitten tartuin tuumasta toimeen ja singer livautettiin piilokoloonsa pöytälevyn alle.

Liinaa mietin pitkään, mutta kun minulla ei niitä nyt kovin montaa ole, niin päädyin tähän kirjavaan. En tiedä onko vähän liian kirjava, mutta kun siinä sointui niin kauniisti pöydän ja uunin tiilien värit. Mitäs mieltä olette?

Toiselta pöydältä siirsin vanhat silitysraudat, jotka nyt saivatkin paremman paikan. Takana näkyy ikivanha silityslauta, jonkun papan itsetekemä. En ole vieläkään päättänyt mitä tekisin laudalle, maalatako vai päällystääkö vai antaako olla. Jalat siitä olen kyllä maalannut valkoiseksi.

Sitten laitoin pöydälle vielä tallaisen sitä sun tätä -tarvikelaatikon. Siinä on Suomen kuvalehti vuodelta 1949, Kotiapulaisen kirja vuodelta 1939, vanhat sakset ja veitsi sekä puuvillalankaa, joka on kuulemma itse tehtyä ihan siemenenkylvöstä alkaen.

Sitten vielä kuva uudesta innostuksestani. Toiset sukat valmistui jo pari päivää sitten, nämä tulee toiselle tytölleni. Pari virhettä onnistuin näihin taas saamaan, mm. se kiertäen neulominen ei edelleenkään onnistunut, mutta kuka sitä nyt huomaa...Tänään meinaan laittaa uudet alulle, kun yhtäkkiä kaikki haluaakin uudet sukat. Eli ei ne niin huonoja tekeleitä sit varmaan ole ku meidän nuorisolle kelpaa.

Hiphei hurraa eli ihana tunne tänä päivänä. (Ajatelkaa, minä istun koko kannikallani...!)

Ja samaa onnistumisen tunnetta toivon teille kaikille muillekin tälle päivälle, tälle viikolle:)

Sisältä bongattua.

Tässä sitä taas ollaan.....!! Eilen iski selkään noidannuoli (muuten toinen kerta elämässäni), ja loppuviikko menee sairaslomalla särkylääkkeitä syöden. Selkä on kaarella kuin jousipyssy ja kipu on aikamoinen...Liekö osasyyllinen lauantain Sulkavan soudut, mutta tulipa taas viikon pakkolepo.
Tänään olen joutessani surffaillut netissä (polvillaan lattialla), ja suruuni tilasin itselleni rullasukset (eli voipi olla että parin viikon päästä olen taas sairaslomalla ku niillä lähden seikkailemaan....) ja varasinpa talveksi uudet hiihtosuksetkin. Eli kallista olla saikulla. Elämä on.

Ja sitten innostuin kuvaamaan sisällä paria uutta aarrettani. Tämän singer-koneen toin viimeksi aarreretkeltäni. Tälläkin voisi vielä ihan oikeasti hurutella, josko vain langan osaisin oikein pujoitella.



Tämä arkku tuli kanssa mukaani samalta retkeltä. Tämä on kirveellä veistetty joskus 1800-luvulla ja arkussa on käytetty puunauloja. Arkku on tosi tukeva ja juuri sopivan kokoinen meidän tuvan lattialle. Liinaksi laitoin vanhan pöytäliinan (äidin kätköistä). Arkusta sain oivan paikan kynttilöiden säilytykseen.

Sitten vielä taulu tuvan seinältä. Täytyy myöntää että kerrankin oli isännällä kehittämisen arvoinen idea. Meillä oli iso kiviaiheinen taulu, joka näytti vähän tylsältä. Isäntä keksi, että haetaan kotipaikalta vanhat ikkunanpokat taululle kehykseksi. Ja sattumalta löydettiin ihan samanväriset kuin keittiön kaapin ovetkin ovat. Ikkunanpokille ei muuta tehty ku vähän pölyjä pyyhittiin ja taulu leikattiin niihin sopivan kokoiseksi. Nyt on vähän ku ikkunan takaa merelle katseltaisiin...

Sain taas aarteita!!!

Tänään oli onnenpäiväni! Sain aamulla puhelinsoiton, haluanko vanhaa ruosteista tavaraa...ja että haluanko, tottakai!!! Kasoittain ruosteisia aarteita ja ihan kotipihaan tuotuna. En malttanut edes pestä aarteitani, vaan heti kuvia ottamaan. Esineet ovat siksi vielä tosi likaisia, mutta kunhan saan ne puunattua, ja oikeille paikoille laitettua, laittelen parempia kuvia.

Sain kaksi tosi ruosteista maitotonkkaa, aivan ihania. Sain myös maitokannun, joka on jostain 20-luvulta. On Mesikko-limsalaatikko, ajatella millaisia muovilaatikoita nekin nykyään on! Ja tietenkin laatikkoon limsapulloja. Ihana vanha vihreä kermanekka, perunanuija ja paistinlasta. Ja sakset ja veitsi, aika jytkyjä ovatkin.

Ja sitten!!! IIK!!! Kaksi vanhaa silitysrautaa, jestas että on painavia. Vanhempi on sellainen hellalla lämmitettävä malli, ja "uudempi" ihan sähköllä toimiva. Tässä mallissa on jopa peukalolle pidike. Ja rautojen kanssa tarvitsen kuulemma silityslaudan, se saapuu seuraavassa kuormassa.

Sitten tuli kanssa vanha valkea jakkara, jonka aion käsitellä ja vähän maalailla uudelleen. Sain puhelimen ja vanhan radion, joka on kuulemma aivan toimiva!

Puolassa on pellavalankaa. Tämä lanka tähän puolaan on aikoinaan itse kasvatettu pellavansiemenestä. Kaksi isoa pulloa ei aivan pääse oikeuksiin tuossa kuvassa. Isommassa pullossa pidettiin ennen aiv-rehuliuosta. Pullo on 55 cm korkea, ja ympärysmittaa 116 cm! Lehmänkello on jostain ammoisista ajoista, siitä puuttuu vain nahkahihna.

Nyt vain aarteet pesulle ja ensi viikolla aion järjestellä niille tilaa. Huh, huh, olen niin innoissani kaikesta tästä. Ja entä mitä kaikkea saapuukaan seurassa kuormassa, maltan tuskin odottaa. Ainakin vanha signer-ompelukone, lasten kelkka, aura (jonka laitan kasvimaalle), kaivonkanteen pumppu ja kaikkea muuta kivaa.

Aarteita, aarteita!!

Kävimme eilen mummolassa. Sieltä sitä löytyy vaikka mitä ihanuuksia! Ja peräkärry olisi tarvittu, jos kaikki olisi mukaan halunnut. Mutta autosta vaan penkit nurin, ja ikkunanpokat ja muut aarteet kyytiin!!!





Ihanaa, näitä olen odottanut jo koko talven. Olen odottanut, että lumet sulaa sen verran jotta saan pari seivästä verhotangoksi. Kankaankin olen ostanut jo aikaa sitten...Eteiseen siis kaksi heinäseivästä ja sammaleenvihreää kangasta verhoksi.

Nämä sinisävyisest ovat aikoinaan olleet vanhan tuvan ikkunat. Olenkin näitäkin jo odotellut pidemmän aikaa, nämä saavat uudet elämän taulunkehyksenä, taulukin on jo valmiina. Kunhan sekin projekti aikanaan valmistuu...Minulla on outo tapa aloittaa kymmenen eri projektia, ja sitten mielialan tai tarviketilanteen mukaan niitä työstän, miten milloinkin sattuu hyvälle tuntumaan.

Tämän kaunokaisen aion asettaa ulos alppiruusujen sekaan. Viime kesänä aloitin sellaisen sammalprojektin, josko tänä vuonna sen saisin valmiiksi. Kunhan lumet sulaa, laitan siitäkin sitten kuvia.

Tämä taasen on jo vanhempaa mallia, 50-luvun alusta. Tässä kuvassa ei taida näkyä, mutta liitokset on tehty puunauloilla! En ole vielä varma, mihin tämän sijoittaisin, taivasalla tämä ei enää säily. Eikä tätä henno maalata, on niin kaunis ajan patina.

Ihanaa, sain vanhan maitotonkankin!!! Ajatella, että maito vietiin 50-luvulla tienlaitaan näillä tällaisilla tonkilla. Olen muuten itsekin saanut kunnian opetella lehmän lypsämistä, sekä käsin että koneella. Ne oli aikoja ne...silloin kyllä maitoauto jo haki tilalta maidon. Harmi kun maailma muuttuu niin hurjaa vauhtia.