Tämä on nyt taas ollut niin "jännittävää" aikaa...huokaus. Minun koneeni hajosi, ihan oikeasti,
juuri sillä samalla hetkellä kun sain edellisen postauksen tehtyä!!! Ja siitä on jo pari viikkoa aikaa.
Nyt olen yrittänyt pärjäillä tyttöni kanssa samalla koneella, ja tämä on välillä aika haasteellista.
Ensinnäkin, olen aloittanut opiskelun töiden ohella, ja joudun istumaan paljon koneen äärellä. Outo kone, oudot kuviot, tuntuu että kaikki mättää eikä mikään onnistu. No, elämä on joskus tällaista, huokaus taas...
Jos minusta ennen tuntui siltä, kuin että elämä juoksee pikakelauksena ohi, niin nyt se elämä vasta ravaakin.
Huh sentään, mihin pääni työnsin kun opiskelemaan lähdin. Jostain on pitänyt tinkiä ja pitää varmaan edelleenkin. Urheilua on pitänyt vähentää, pari treenikertaa viikossa istunkin sitten koneella ja yritän uppoutua opiskelun ihmeellliseen maailmaan, aivan kuin Liisa Ihmemaassa tässä seikkailen:)
Vähän aikaa sitten luin jostain blogista hauskan postauksen. Harmi kun en muista enää mikä blogi se oli. Siinä näytettiin vähän erilaista kuvaa kodista. Ei kaikki ole aina niin kaunista ja tiptop.
Niin, ei meillä ainakaan.
Seitsenhenkinen perhe saa aikaan aikamoisen kaaoksen. Yritä siinä sitten pitää yllä jotakin järjestystä!
Siitä olen luopunut jo aikaa sitten.
Hauska yksityiskohta meidän sisustuksessa onkin imuri. Sille on kyllä olemassa ihan oma paikkansa, letkun saisi hienosti upotettua vieläpä talon alle piiloon. Mutta ehei, meillä se
on kuulunut tuohon kulkureitille jo viisi vuotta. Eteisestä kun tullaan olohuoneeseen ja keittiöön, on imuri käyttövalmiina joka päivä. Kyllä sitä käytetäänkin joka päivä, eteiset imuroidaan ainakin päällisin puolin.
Vieraat ovat siihen jo tottuneet,eivätkä enää ihmettele.
Imuri on keskellä lattiaa.
Kuuliaisesti astun sen yli
kymmeniä kertoja päivässä.
Alle puolessa minuutissa sen voisi siirtää,
kulkea vapaammin.
Niin voisi paljon muutakin.
Ja me jatkamme,
minä ja imuri,
säilytämme vaikeuksien
staattisen tasapainon.
Painajaisessa näen miten imuri
loikkaa ylitseni hilpeästi.
Minä makaan lattialla vakavana.
-Niina Hakalahti-
Ja tässä sotkuista kuvaa eteisestä. Kaikki hienot vanhat esineet, lasten kenkiä, turvaistuin,
ja kaiken kruunaa juuri ostettu PORO! Että tällainen näyttävä sisääntuloaula
meidän perheessä on. Ja eteisen toinen reuna on vieläkin
karmeampi, siinä olisi jo kamera särkynyt...
Yritän kyllä tämän sotkun siivota nyt kun minulla on parin päivän vapaat. Jospa laitan
seuraavalla kerralla kuvaa siivotusta eteisestä....
Tässä vielä kuva puunkantokorista. Ei liity päivän aiheeseen oikeastaan mitenkään.
Ostin tämän jo kesällä. Tässä säilytän vanhoja lehtiä, joilla sitten sytyttää uunia.
Tämä on tehty Reilun kaupan-kahvipaketeista, tällä kuosilla ei muuten
enää tätä kyseistä kahvia saa, siihen on vaihtunut pakkaus.
Ihastuin tähän väriin kovin, meillä on juuri tämän väriset keittiönkaapin ovet.
Kaikille oikein ihanaa syksyn jatkoa. Hassua, miten sitä vaan porskuttaa
ja ottaa itselleen uusia haasteita. Onkohan minulla muuten joku ihmeen
kriisikin tässä vielä...kohta 40 v häämöttää-APUA!
Mutta elämä on tällaista, otetaan vastaan kaikki mitä annetaan.
