Nyt on aivan pakko ihan ensimmäiseksi ilmoittaa tällainen ihme asia..olen saanut valmiiksi säärystimet! Säärystimet, joita olen väkertänyt ja väkertänyt kuukausikaupalla, taitaapa tästä olla itse asiassa yli vuosikin mennyt.
Ja kun nämä sain valmiiksi, tajusin että tässä samalla olen työstänyt tätä toista vähän erilaista asiaa, nimittäin kipuani. Siitäkin on jo yli vuosi kun kaikki alkoi. En tiedä tarkalleen mikä sen kaiken lopulta aiheutti - ehkä se on sitten se urheilu, ja se, etten osaa kuunnella kehoni varoitusääniä vaan täysillä on paahdettava eteenpäin. Kunnes sitten on lopulta pysähdyttävä ihan tosissaan.
Joten, ensi viikolla olisi lähdettävä leikkaukseen. Josko se kipu sitten sinne pöydälle jäisi...Vaikka sekin on ihme juttu, että kun sen leikkauspäätöksen lopulta tein, tuntuu ettei minuun nyt sittenkään niin kovin koske....koko ajan olen tarttumassa luuriin ja peruuttamassa aikaa.
Kaikki yöt ja päivät menee vain miettiessä että onko tämä oikea ratkaisu. Toisaalta, olen jo vuoden tätä asiaa edes takas vatvonut, enkä voi olla oikeasti onnellinen tämän jokapäiväisen kivun kanssa.
Tässä toinen jonka olen saanut valmiiksi. Toin tämän lipaston mökiltä, vähän sitä hioin ja maalia pintaan. Mielestäni siitä tuli ihan kivan näköinen, ja laiton sen makuuhuoneeseen. Sitä vaan mietin että olisiko nuo pari pientä hyllyä pitänyt kanssa maalata, mutta jätin kuitenkin maalaamatta.
"Kun mikään ei onnistu, sinä sanot: kaikki järjestyy.
Huomiseksi luvattiin lempeää tuulta.
Ja aamun helisevissä oksissa tuuli jo antaa
aavistaa itsestään.
Kun elämä hymyilee kuin
armonlaakson aurinko, sinä sanot: tätä täytyy juhlia.
Tiesin että hyvin käy.
Enkä minä osaa muuta kuin hymyillä."
