keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010

Pesä pulpetissa sekä tuliaisia!

Ihmettä mitä löysin tässä yksi päivä ihan keskeltä pihaa!!! Minulla on ollut pari vuotta vanha kahden istuttava pulpetti. Se oli joskus tarkoitus kunnostaa, mutta niin se vain unohtui kaikkien rojujen sekaan.

Kuinka ollakaan, sain taas kerran kuningasidean, ja päätinkin raivata pulpetin esille lautakasan alta. Tarkoituksena olisi siirtää se metsän laitaan alppiruusujen taakse "rekvisiitaksi".

Avasin kannet...ja kyllä siinä jäi suu auki. Sammalta vaikka millä mitalla, ja karvaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että karvat kuuluivat kissalle ja oravalle. Ja löytyi sieltä pieniä muniakin,
vanhoja sellaisia. Toinen puoli pesistä oli jo homeessakin. Pienen tutkiskelun jälkeen päädyttiin sitten linnun pesään. Mietin, olisiko västäräkin pesä, onkos niillä munissa pieniä ruskeita pilkkuja...? No, pulpetti on nyt joka tapauksessa menossa pihan toiselle laidalle metsän reunaan.

En tiedä, pitäisikö pulpetit siivota, vai antaako sammalet ym "tavaran" jäädä pulpetteihin....












Tänään pistäydyin taas Kuopiossa lääkärissä "piikillä". Ja tietenkin pitää käyttää samalla tilaisuutta hyödyksi ja piipahdin kahdessa ihanassa liikkeessä.

Ajan Tarinassa en ollut ennen käynytkään. Siellä oli niin paljon ihania erikoisia huonekaluja ja kaikenlaista sisustustavaraa, että huokaillen niitä sivelin ja katselin. Oli aivan pakko ostaa tuollainen maatuskatyyny, hintakin oli mielestäni kohtuullinen, 20 euroa. Mukaan lähti myös pieni liina leipäkoriin, alennuksessa 4 euroa.


Sitten kävin vielä Jaanan kirstussa, jossa olikin taas toinen toistaan kauniimpia tavaroita.
Enkelipoika pääsee puutarhaan. Se on aika massiivinenkin, korkeus noin 40 cm ja hintakin
oli vain 19 euroa. Miten minä aina vaan sorrun noihin enkeleihin....
Ostin myös ruusuisen silkkikukkakimpun, ihanan herttaisen vaalea väri!!












Ajatukseni ovat pienet ja onnelliset
kuin sinisiipiperhosen,
eikä sydämelläni ole enemmän huolta
kuin oravanmarjalla,
joka kohottaa kukintonsa
kuin lapselliset sormet
osoittamaan ihanaa aurinkoa.
-Katri Vala-

perjantaina, huhtikuuta 23, 2010

kevättä lisää ja tunnustus


Tämän suloistakin suloisemman helinä-keijun sain Aamunkukalta blogista Prinssit ja Viikarit.
Kiitos, otan mielelläni vastaan tämän taikaa täynnä olevan ihanaisen keijukaisen.


Hitsi kun on meinannu iskeä kevätkiirus. Olen niin henkeen ja vereen kevätihminen,
että kun maa on sulanut ja aurinko lämmittää, villiinnyn ihan totaalisesti ulkohommiin.
Jos en muuta tekemistä siellä keksi, niin siirtelen vaikka kiviä paikasta toiseen!

No, haravoimista olen jo jonkin verran aloittanut, mistä maa on vain vähän kuivahtanut.
Yhden uuden "käpypolun" kerkesin rustata, ja siihen rekvisiitaksi löysin vanhan myrskylyhdyn.

Olen aloittanut taas uuden kiviprojektin, niitä pitää olla ainakin yksi joka kesä...
Ihan totta, minä pidän suunnattomasti kivistä, niiden erilaisista muodoista ja väreistä.
Aivan kuin jokaisella kivellä olisi oma paikkansa, oma sanomansa.
Minulla onkin valtava varasto erilaisia kiviä kerättynä tontin laidalle...
ja silti tuntuu ettei niitä ole tarpeeksi.

Siniset astiat ja kilpikonnat pääsivät jälleen vakiopaikallensa.
Yhdeltä patsaalta oli pää tippunut talven tuiskuissa, mutta päätin antaa sille kuitenkin paikan ilman päätä.













ONNI
Lennä, lennä
hetken tulinen lintu
Tee pesä pilvien väliin
Sitä se onni on
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen.

-Tommy Tabermann-

lauantaina, huhtikuuta 10, 2010

Kevät

Kevään tuleminen koskettaa, melkeinpä koskee.
Sen ääniä kuunnellessa ja muutoksia katsellessa tuntee
sielussaan kuin kipua.
Sen tuoksut saa aistit ihmeellisen kiihkon valtaan.
Keväisten tuulien puhalluksessa jääurkujen pillit
helisevät, rantojen railot laajenevat, pälvet suurenevat,
pilvilaivat seilaavat taivaalla valkoisin purjein
ja lokki liitää värähtämättömin siivin.
Kevät, minä rakastan sinua, ja kaikkia sinun värejäsi,
tervetuloa meille!!!





Tähän on vielä laitettava pari katkelmaa Liisa Akimofin laulusta kevät.
En tiedä mikä tässä laulussa saa sydämeni heittämään kuperkeikkaa, hyppimään tasajalkaa ja varsinkin juuri keväällä.
Vaikka ei tämä niin iloinen kevätlaulu olekaan, ja minä iloitsen keväästä enemmän kuin mistään vuodenajasta. Mutta niin se vain tekee....ja on tehnyt jo parikymmentä vuotta.

On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan.
Tuuli ei tuule
mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaan?
......

Sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö
panin peliin koko elämän.
Vaikka tarjosit vain salmiakkia
minä olin hölmö
panin peliin koko elämän.
.......

Kevät, sinua ihmistä pelkään.
Mä olin hölmö
otin turpiin ja selkään.
Kevät, tosiaan ihmistä pelkään.

torstaina, huhtikuuta 01, 2010

Pääsiäisiloa!

Onnenkeiju taivaalla lentelee,
auringonkultaisia säteitä heittelee.

Sammalmetsässä kohta lumi vain muisto on,
näin keväisin paikallaanolo lähestulkoon mahdoton.

Luonnonlapsi onnenkukka hiuksissaan.