juuri sillä samalla hetkellä kun sain edellisen postauksen tehtyä!!! Ja siitä on jo pari viikkoa aikaa.
Nyt olen yrittänyt pärjäillä tyttöni kanssa samalla koneella, ja tämä on välillä aika haasteellista.
Ensinnäkin, olen aloittanut opiskelun töiden ohella, ja joudun istumaan paljon koneen äärellä. Outo kone, oudot kuviot, tuntuu että kaikki mättää eikä mikään onnistu. No, elämä on joskus tällaista, huokaus taas...
Jos minusta ennen tuntui siltä, kuin että elämä juoksee pikakelauksena ohi, niin nyt se elämä vasta ravaakin.
Huh sentään, mihin pääni työnsin kun opiskelemaan lähdin. Jostain on pitänyt tinkiä ja pitää varmaan edelleenkin. Urheilua on pitänyt vähentää, pari treenikertaa viikossa istunkin sitten koneella ja yritän uppoutua opiskelun ihmeellliseen maailmaan, aivan kuin Liisa Ihmemaassa tässä seikkailen:)
Vähän aikaa sitten luin jostain blogista hauskan postauksen. Harmi kun en muista enää mikä blogi se oli. Siinä näytettiin vähän erilaista kuvaa kodista. Ei kaikki ole aina niin kaunista ja tiptop.
Niin, ei meillä ainakaan.
Seitsenhenkinen perhe saa aikaan aikamoisen kaaoksen. Yritä siinä sitten pitää yllä jotakin järjestystä!
Siitä olen luopunut jo aikaa sitten.
Hauska yksityiskohta meidän sisustuksessa onkin imuri. Sille on kyllä olemassa ihan oma paikkansa, letkun saisi hienosti upotettua vieläpä talon alle piiloon. Mutta ehei, meillä se
on kuulunut tuohon kulkureitille jo viisi vuotta. Eteisestä kun tullaan olohuoneeseen ja keittiöön, on imuri käyttövalmiina joka päivä. Kyllä sitä käytetäänkin joka päivä, eteiset imuroidaan ainakin päällisin puolin.
Vieraat ovat siihen jo tottuneet,eivätkä enää ihmettele.
Imuri on keskellä lattiaa.
Kuuliaisesti astun sen yli
kymmeniä kertoja päivässä.
Alle puolessa minuutissa sen voisi siirtää,
kulkea vapaammin.
Niin voisi paljon muutakin.
Ja me jatkamme,
minä ja imuri,
säilytämme vaikeuksien
staattisen tasapainon.
Painajaisessa näen miten imuri
loikkaa ylitseni hilpeästi.
Minä makaan lattialla vakavana.
-Niina Hakalahti-
 |
Ja tässä sotkuista kuvaa eteisestä. Kaikki hienot vanhat esineet, lasten kenkiä, turvaistuin,
ja kaiken kruunaa juuri ostettu PORO! Että tällainen näyttävä sisääntuloaula
meidän perheessä on. Ja eteisen toinen reuna on vieläkin
karmeampi, siinä olisi jo kamera särkynyt...
Yritän kyllä tämän sotkun siivota nyt kun minulla on parin päivän vapaat. Jospa laitan
seuraavalla kerralla kuvaa siivotusta eteisestä....
Tässä vielä kuva puunkantokorista. Ei liity päivän aiheeseen oikeastaan mitenkään.
Ostin tämän jo kesällä. Tässä säilytän vanhoja lehtiä, joilla sitten sytyttää uunia.
Tämä on tehty Reilun kaupan-kahvipaketeista, tällä kuosilla ei muuten
enää tätä kyseistä kahvia saa, siihen on vaihtunut pakkaus.
Ihastuin tähän väriin kovin, meillä on juuri tämän väriset keittiönkaapin ovet.
Kaikille oikein ihanaa syksyn jatkoa. Hassua, miten sitä vaan porskuttaa
ja ottaa itselleen uusia haasteita. Onkohan minulla muuten joku ihmeen
kriisikin tässä vielä...kohta 40 v häämöttää-APUA!
Mutta elämä on tällaista, otetaan vastaan kaikki mitä annetaan.
10 kommenttia:
Heipä hei keijukainen :)
Kyllähän sitä kotona jokainen ajattelee käytännöllisyyttä.
Jos teilläkin joka päivä imuroidaan niin on helppo kun ei tarvi imuri ottaa esille.
Meillä jokakodissa on ne omat "ei niin kuvaukselliset" nurkkamme.
Näinhän se on, että arkea eletään iloineen ja suruineen ja pölypalleroinemme :)
Kivaa viikkoa sinulle - kiva postaus :)
Meillä on eteisessä samantyyliset istuin/laatikkosysteemit ikkunan alla kiertämässä. Arvaas onko ne täynnä tavaraa? ;))
Hei! Meidänkin ipanalauma aiheuttaa sen, että imuri surraa vähänväliä. Joten meilläkin imuri on levällään milloin missäkin, kuuluu suorastaan sisustukseen. :)
Tsemppiä opintoihin!
Keijukainen, kun aloitin blogin, ei meillä ole enää ehtinyt olla siistiä. Mieheni otti valokuvan meidän olohuoneen ruokapöydästä eräänä kaaospäivänä, joita minun päiväni nykyään ovat alati, ja uhkaa julkaista kuvan blogissani ellen vähennä blogielämääni;-)Minusta tämä menee jo henkisen julmuuden puolelle...;-),on kuin olisin alasti, jos kukaan ikinä näkisi sen kuvan.
Tenkniset ongelmat ovat maanpäällinen helvetti!
Kyllä jokaisessa huushollissa on paikat, johon kertyy tavaraa.
Ei sitä aina jaksa pitää paikkoja ihan tiptop.
Minä kyllä inhoan imuria ja käytän mieluummin lastaa, kun siivoan lattioita.
Mukavaa viikkoa sinulle!!
Voi kylläpä tulin hyvälle tuulelle tästä! Joskus (siis päivittäin) täällä ärräpäitä päästelen kun pitäisi mennä työhuoneeseen töitä tekemään ja aika menee likaisia pikkareita ja sukkia kerätessä :(
Mutta ilmeisesti se on monilla muillakin ihan samanlaista... Kiitos ilahduttamisesta!
Mukava erilainen postaus! Varmasti monella löytyisi tällaisia kuvia, muttei kehdata laittaa, heh.
Söpön värinen lehtikori!
Varmaan jokaisella on paikka mihin tavaraa vaan kerääntyy:)
Onpa ihana poro!
Tsemppiä opintoihin! Ahkera olet kun jaksat opiskella töiden ja perheen ohella!
MIten eteisiin onkaan taipumus kerääntyä tuhat töppöstä ja sata siivotonta kasaa:) Sama täällä. Juuri kun saa siistiksi, saapuvat pikkuiset ja isommat koulunkävijät ja jättävät leppoisasti jalkineensa huiskin ja haiskin. Huh. Poro on suloinen! Miten onnistuinkin ohittamaan ikäkriisit toisensa jälkeen, vaan nyt kohtapian runsaan kolmen vuoden kuluttua kolkuttava 50 riipii ja kuiskuttelee korvaani kurjuuksiaan. Vaan elämä on hyvää juuri sen ikäisenä kuin on. Kullekin iälle on omat ilonsa ja murheensa.
Suloisia syyspäiviä sinulle!
Kotoisaa!! Käytkö vilkaisemassa valokuvablogini Alfeimin puolella, siellä odottaa sinulle jotain:)
Lähetä kommentti