lauantaina, toukokuuta 08, 2010

Minussa on kevät

"Äitiys on kokonaisvaltainen kutsumus, joka ei pääty koskaan.
Kerran äiti on aina äiti."

Näin lukee ihanan runokirjan Minussa on kevät -takakannessa.
Kirjan on toimittanut Katarina Yliruusi. Ja siinä on 123 sivua runoja
ja ajatuksia naiselle, äidille, rakkaalle.
Olen aivan ihastunut tähän runokirjaan, luen sitä aina vaan uudelleen ja
uudelleen.


Laitan tähän muutamia ajatuksia kirjan sivulta....

Arjen sopeutuja

Äidillä on juhlahetkensä, mutta ennen kaikkea hän elää arjessa.
Kaikki aika on annettava muille;
osa lapsille, osa miehelle, osa omille vanhemmille,
ystäville, työlle ja yhteiskunnalle.
Tarvitsijoiden määrä on loputon.
Päivä päivältä toistuva arkielämän pyöritys uuvuttaa
ja joskus myös turhauttaa.
Työ ei lopu koskaan.
Onko äidillä silloin tukijaa ja ymmärtäjää?
Onko vastuun jakajaa?
Kun lapset ovat vihdoin nukahtaneet, ja pöly on laskeutunut,
voi istahtaa hetkeksi, sulkea silmänsä tekemättömiltä töiltä
ja ottaa vihdoin aikaa itselle.
Se, että on tärkeä ja tarpeellinen, antaa äidille myös voimia.
Arjen pienet ilot, lapsen hymy ja nauru
häivyttävät väsymyksen ja tuovat juhlan arkeen.


--------------------------------------------------------------------------

Sankariäiti

Äitiydelle asetetaan joskus niin kohtuuttomat vaatimukset,
että niitä ei voi kukaan täyttää.
Jokainen äiti joutuu kysymään, olenko riittävän hyvä äiti.
Riittämättömyyden tunne on todellinen monissa tilanteissa.
Odotuksia tulee ulkopuolelta;
läheisiltä, sukulaisilta ja ympäristöstä.
Pitäisi olla viisas, kärsivällinen, jopa täydellinen.
Myös omat vaatimukset voivat olla ylimitoitettuja.
On opittava hyväksymään oma riittämättömyytensä.
Neuvottelut, kompromissit ja joustaminen ovat käytännön keinoja,
joilla selvitä eteenpäin.
Äiti on rajojen kokeilun ja kielteisten tunteiden koetinkivi.
Toisaalta hän on myös lapsen aidon kiitollisuuden,
rakkauden ja kiintymyksen kohde.
Hän on kannustaja, ymmärtäjä ja tukija.
Tarvittaessa hän puolustaa lastaan kuin naarastiikeri.
Jokainen äiti on sankari ja on mitalinsa ansainnut.


Sinun äänesi, äiti,
on sinisen tornin hopeakello,
joka soi yli merenpohjaniityn.

11 kommenttia:

Susanne kirjoitti...

Ihana postaus!
En ole lukenut tuota kirjaa, mutta vaikuttaa upealta kirjalta.
Oikein hyvää äitienpäivää sinulle!

Mari kirjoitti...

Ihania! Hyvää Äitienpäivää :)

Sanna kirjoitti...

voi kiten ihania tekstejä ja niin totta :)

Ihanaa äitienpäivää Sinulle! <3

Leena Lumi kirjoitti...

Viimeinen runo soi - helähtäen!

Olivieno kirjoitti...

Voi kuinka kauniita ajatuksia!

xxxxx kirjoitti...

Ihania runoja, tuo runokirja pitää kyllä etsiä jostakin;-)

Toivottavasti sinullakin oli ihana ja rento äitienpäivä, kaikkea hyvää uudelle alkavalle viikolle!

LENNU kirjoitti...

Kaunis postaus!
Mukavaa helatorstaita!

sanna kirjoitti...

Ihania runoja! Käypä kurkkaamassa blogiini... ;) terveisin Sanna Toukokalliolta

keijukainen kirjoitti...

Hei kaikille, taas se viikko vaan jonnekin vierähti, eikä itse mukaan kerkiä.

Ostin tuon runokirjan muuten kerran tullessani Kuopiosta. Pysähdyttiin nesteellä, ja siinä oli kirjakauppa. Kirja maksoi vain 5 euroa.

Ihana yllätys alkavalle viikonlopulle..kiitos sanna, laitoin s.postia tulemaan.

Päivikki kirjoitti...

Ensivisiitillä! Kaunista sinulla täällä blogissasi, taidan vierailla uudelleenkin.

maiju kirjoitti...

Mukavia ajatuksia runon muodossa :)