Singer meni piiloon.

Jo pitkän aikaa olen katsellut vanhaa singeriä sillä silmällä, että piiloon jo välillä joutaisi.
Eilen sitten tartuin tuumasta toimeen ja singer livautettiin piilokoloonsa pöytälevyn alle.

Liinaa mietin pitkään, mutta kun minulla ei niitä nyt kovin montaa ole, niin päädyin tähän kirjavaan. En tiedä onko vähän liian kirjava, mutta kun siinä sointui niin kauniisti pöydän ja uunin tiilien värit. Mitäs mieltä olette?

Toiselta pöydältä siirsin vanhat silitysraudat, jotka nyt saivatkin paremman paikan. Takana näkyy ikivanha silityslauta, jonkun papan itsetekemä. En ole vieläkään päättänyt mitä tekisin laudalle, maalatako vai päällystääkö vai antaako olla. Jalat siitä olen kyllä maalannut valkoiseksi.

Sitten laitoin pöydälle vielä tallaisen sitä sun tätä -tarvikelaatikon. Siinä on Suomen kuvalehti vuodelta 1949, Kotiapulaisen kirja vuodelta 1939, vanhat sakset ja veitsi sekä puuvillalankaa, joka on kuulemma itse tehtyä ihan siemenenkylvöstä alkaen.

Sitten vielä kuva uudesta innostuksestani. Toiset sukat valmistui jo pari päivää sitten, nämä tulee toiselle tytölleni. Pari virhettä onnistuin näihin taas saamaan, mm. se kiertäen neulominen ei edelleenkään onnistunut, mutta kuka sitä nyt huomaa...Tänään meinaan laittaa uudet alulle, kun yhtäkkiä kaikki haluaakin uudet sukat. Eli ei ne niin huonoja tekeleitä sit varmaan ole ku meidän nuorisolle kelpaa.

Hiphei hurraa eli ihana tunne tänä päivänä. (Ajatelkaa, minä istun koko kannikallani...!)

Ja samaa onnistumisen tunnetta toivon teille kaikille muillekin tälle päivälle, tälle viikolle:)

Sairaslomalla

"Aamuisin seison
kylpyhuoneessani
ja katson peiliin.

Vetoavasti.

Ei mitään uutta.
Ei yhtenäkään päivänä.

Tänään tuskastuin
ja painoin pääni nöyrästi alas.

Ja silloin...
löysin kymmenen varvasta.
Kymmenen hurmaavaa varvasta.
Solakkaa varvasta.
Erikoista varvasta.

Ja äkisti käsitin,
että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat."

-Lassi Sinkkonen-



Nyt on viikko sairaslomaa takana. Viikko keppien kanssa. Pari päivää meni ihan ok, sitten rupesi seinät kaatuu päälle. En ole mikään paikallaanpysyvä ihminen, ja tämä pakollinen seisahdus on ollut ihan tuskaa. Kepit on meinannu sen sata kertaa lentää ikkunasta ulos, mutta sitten on järki kuitenkin voittanut...enää kolme kuukautta, sitten olet taas kehissä, yritän hokea itselleni.

Mietin, mitä tässä oikein puuhastelisin. Nyt olisi aikaa vaikka katsoa kaikki katsomatta jääneet filmit, mutta kun olen niin huono katsomaan telkkaria. Täytyy tunnustaa etten yleensä ikuna katso telkkaria. Ostin kyllä tätä sairaslomaa varten yhden dvd:n, että jos sen saisin katsottua.

Entä kirjat. Nyt voisin uppoutua vain laiskasti ihanan romaanin ja suklaalevyn kanssa, koko päivä aikaa....Mutta ei. Täytyy tunnustaa, etten ikuna lue kirjoja. Suklaalevy kyllä kuulostaa houkuttelevalta, ja kiitettävästi niitä viikossa uppoaakin (ja ihan ilman sairaslomia).

Niin, ajatelkaa, minulla ei ole ollut ikinä aikaa tehdä noita, elämä on ollut niin hektistä jotenkin. Ja nyt kun olisi aikaa, minusta ei ole siihen. En osaa rentoutua. Elämäni on ollut vain työtä, perhettä ja urheilua. Siis ei rentoutumista, ei lepoa. Mutta siitä olen nauttinut, niin hassulle ku tuntuukin.

Ja sitten, ajatelkaa, minä tartun sukkapuikkoihin. (Naurua) Viimeisessä tuskassani tartun sukkapuikkoihin! En ole sukkaa neulonut sitten kouluaikojen...mutta täytyy sanoa, että olen kyllä tyytyväinen ensimmäisiin tuotoksiini. Ei niistä nyt ihan mallikelpoista tullut, muutama silmukkakin meni vinksin vonksin, mutta tyttöni oli niistä onnellinen.
Mitä kummaa muuten tarkoittaa kun ohjeessa lukee että neulo kiertäen...? Se jäi arvoitukseksi, mutta sukat niistä tuli ilman kiertämistäkin.

Ja aloitin samantien toisten sukkien neulomiset. Eli kai tämä on sitten minun tapani työstää tätä sairaslomaa. Ja jos sukkien neulomisella vältyn seinille kiipeämiseltä, tyydyn siihen. Ainakin pahin masennus helpotti.




Kukka joka oli tässä lintuhäkissä, kuoli. En muistanut sitä raasua kastella. Mitähän tänne nyt laittaisi. Kunhan tästä jaloilleni pääsen, lähden kaupungille jotain kivaa etsimään...Eilen taisin jonkun blogista lukea, että masennukseen auttaa shoppailu. Mielestäni siihen auttaa myös urheilu, mutta kun se ei nyt käy, niin eilen kävin vähän h&m:n nettisivuilla...

Ne ovat valmiit!

Nyt on aivan pakko ihan ensimmäiseksi ilmoittaa tällainen ihme asia..olen saanut valmiiksi säärystimet! Säärystimet, joita olen väkertänyt ja väkertänyt kuukausikaupalla, taitaapa tästä olla itse asiassa yli vuosikin mennyt.

Ja kun nämä sain valmiiksi, tajusin että tässä samalla olen työstänyt tätä toista vähän erilaista asiaa, nimittäin kipuani. Siitäkin on jo yli vuosi kun kaikki alkoi. En tiedä tarkalleen mikä sen kaiken lopulta aiheutti - ehkä se on sitten se urheilu, ja se, etten osaa kuunnella kehoni varoitusääniä vaan täysillä on paahdettava eteenpäin. Kunnes sitten on lopulta pysähdyttävä ihan tosissaan.

Joten, ensi viikolla olisi lähdettävä leikkaukseen. Josko se kipu sitten sinne pöydälle jäisi...Vaikka sekin on ihme juttu, että kun sen leikkauspäätöksen lopulta tein, tuntuu ettei minuun nyt sittenkään niin kovin koske....koko ajan olen tarttumassa luuriin ja peruuttamassa aikaa.

Kaikki yöt ja päivät menee vain miettiessä että onko tämä oikea ratkaisu. Toisaalta, olen jo vuoden tätä asiaa edes takas vatvonut, enkä voi olla oikeasti onnellinen tämän jokapäiväisen kivun kanssa.

Tässä toinen jonka olen saanut valmiiksi. Toin tämän lipaston mökiltä, vähän sitä hioin ja maalia pintaan. Mielestäni siitä tuli ihan kivan näköinen, ja laiton sen makuuhuoneeseen. Sitä vaan mietin että olisiko nuo pari pientä hyllyä pitänyt kanssa maalata, mutta jätin kuitenkin maalaamatta.

"Kun mikään ei onnistu, sinä sanot: kaikki järjestyy.

Huomiseksi luvattiin lempeää tuulta.

Ja aamun helisevissä oksissa tuuli jo antaa

aavistaa itsestään.

Kun elämä hymyilee kuin

armonlaakson aurinko, sinä sanot: tätä täytyy juhlia.

Tiesin että hyvin käy.

Enkä minä osaa muuta kuin hymyillä."