Ystävyys

En tiennyt kesällä, mitä syksy toisi tullessaan. En tiennyt silloin, että harmaa pilvi tulisi sateineen ja myrskyineen ja veisi ilon pois. Mutta en tiennyt silloin sitäkään, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko. En tiennyt silloin, että ei toivoa kannata menettää, on olemassa pahempiakin asioita. En nähnyt, kuinka onnellinen kuitenkin olen!! En ymmärtänyt, kuinka paljon ihania ihmisiä, perhe ja ystävät, on vierelläni.

Niin kiireinen ei saa olla, että unohtaa ystävänsä.

Sanotaan, että tarvitset minuutin löytääksesi ihmisen, joka merkitsee sinulle jotain,

tunnin oppiaksesi arvostamaan häntä, päivän rakastaaksesi häntä,

mutta kokonaisen elämän unohtaaksesi hänet.

Mä herään uuteen päivään, voin hymyillä ja nauraa, on kaikki taasen helpompaa.

Sen tunnen ihan rinnassain, mä elän yhä uudelleen.

En olekkaan nyt kuollut pois, vaikka melkein äsken luulin niin.

Mua auttoi eräs ystävä, niin ihana ja ihmeellinen.

Tää kaikki on hänen ansiotaan, on kaikki taasen hyvin niin.

Voin heittää vaikka kuperkeikkaa, nauraa niin että mahaan sattuu.

Nytten minä vasta elää taidan.

Tarvitsen juuri sinua. Annat täyden hyväksyntäsi.

Täydennät minua osaltasi.

Monenlaista on koettu yhdessä ja paljon on vielä edessä.

Vaikka virheitä voi olla molemmissa, suunta on aina tulevaisuudessa.

Ja siinä on enemmän jaksamista,kun olet taas poissa maisemista.

Kiitos, että saan välittää. Teet samoin, se on tärkeää.

Saanko olla pieni osa elämääsi?

Tukisin, kun kohtaat vaikeutesi. Pysythän lähellä minua.