Ystävyydestä

Aurinko paistoi tänään aamulla taas kirkkaasti, houkutteli ulos, keväthangille. Ja kun nuorin lapsista oli menossa kaverin luokse kyläilemään, sattui minulle tosiaan oiva tilaisuus lähteä ulkoilemaan. Sukset autoon ja menoksi! Siellä, parinkymmenen kilometrin päässä Saimaan jäällä, oli aivan uskomattoman ihanaa! Minulta puuttui vain ystävä, kenen kanssa sen tunteen olisin jakanut. Kuinka ihanaa olisi ollut ystävän kanssa jakaa se valtava onnentunne siellä kirkkaan taivaan alla. Ja siitä syystä, oli aivan pakko kaivaa pari ystävärunoa tähän postaukseen.


Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon,
vanamon, säteet kevätauringon,
jolla on jo talvi ja syys - kävisikö ystävyys?

-Uppo Nalle (Elina Karjalainen)-

---------------------------------------------------

Hyvä ystävä on kuin enkeli,
hän kulkee rinnallasi
-toisinaan vähän kauempana,
toisinaan ihan lähelläsi,
käsi sinun kädessäsi.

Ystävä on valmis auttamaan,
huolet kanssasi jakamaan,
sekä hetken ilon ja onnen.
-Kas, murhe puolittuu jakaen
ja ilon, riemun koet tuplaten
seurassa hyvän ystävän.

Mistä tunnet sä aidon ystävän?
-silmien iloisesta tuikkeesta,
hellästä halauksesta
ja sydämestä kultaisesta.

Mutta hyvä sinun on muistaa
ja oikein oivaltaa:
et ystävääsi voi omistaa
etkä liekanaruun ripustaa:
on ystävyys kahden ihmisen
aina vapaaehtoinen.