maanantaina, maaliskuuta 15, 2010

Ihana päivä Kuopiossa!

Enpä tiennyt aamulla lääkärireissulle lähtiessäni, miten ihana päivä minulle olikaan tulossa!

Edellisen kerran kun Kuopiossa lääkäriasioita toimitin, niin silmiini pisti aivan ihastuttava
ikkuna! (Harmi ku ei tänään ollut kameraa, olisin ottanut kuvan ikkunasta) Silloin en sinne
pystynyt menemään, mutta tänään oli asia toinen! Ja lääkärikuviot toimitettuani suuntasinkin
askeleeni suoraan tähän ihanaan liikkeeseen....

Ikkunassa luki Jaanan Kirstu. Ja sisällä kaikkien kauniiden tavaroiden ympäröimänä minua
tervehti mitä ihanin ihminen! Oih, sitä tavaran paljoutta ja kauneutta...Nyt tiedän mihin jatkossa Kuoiossa askeleeni suuntautuu!
Laiton sivupalkkiin liikkeen linkin, jos haluatte käydä milloin kurkistelemassa.

Ja tietenkään en voinut sieltä lähteä mitään ostamatta. Ihana kynttiläkruunu lähti matkaani ja kauniit silkkipionit.

Ja jos joku vielä kaipaa vanhoja lampunvarjostimia, niin siellä niitä oli vaikka kuinka, hinta
4 euroa kappale. Muistaakseni Jaana sanoi, että niitä ei ole nettikaupassa vielä päivitettynä,
mutta jos soittaa liikkeeseen suoraan niin postitus järjestyy.






Ja onnenkukkurassa kun Jaanan Kirstusta lähdin, niin kulman takana törmäsin toiseen
ihanaan liikkeeseen. Pieni Enkelipuoti oli liikkeen nimi.
Ja ette arvaa mikä siinä istua nökötti aivan ulko-ovella...no tämän minun enkelini serkkuhan se siinä. Ja jos minun enkeliltäni puuttuu varpaat, niin tältä serkulta puuttui sormet.
En kylläkään kysynyt, oliko tämä enkeli myytävänä ja paljonko lienee maksaisi, mutta jos joku on siitä kiinnostunut, niin voi soitella suoraan liikkeen numeroon 044-5299 996. (Kysyin, heillä
ei ole nettikauppaa)



Sieltä en voinut olla ostamatta tätä pientä tinakeijua. Joka kuukaudelle on kuulemma oma
onnenkeijunsa, ihastuin tähän sammaleen väriin, ja tämä on elokuun keiju.





Vielä kerkesin pistäytyä h&m:ssä. Ja mitä mitä, katseeni hipaisi valkoista pitsistä luomusta.
Tämä on kaiketi mekko, mutta mielestäni vähän lyhyt sellainen (ja läpikuultava), ja kesällä aion käyttää tätä tunikana. Ostin samaa sarjaa myös polvipituiset ihanat pitsitrikoot, mutta niistä en
saanut kunnon kuvaa tänne laitettavaksi.







keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010

Munasta tulikin tipu!

Ostin kaupasta sellaisen valmiin huovutuspakkauksen, josta oli tarkoitus tulla kaksi munaa...
Aloitin keltaisesta munasta, neulalla vaan nopeasti, nopeasti, yhä nopeammin tököttelin.

En ole muuten ikinä ennen huovuttanut yhtään mitään, eikä siinä pakkauksessakaan mitään kummempia ohjeita ollut, kuvia vaan, ihan vaan puolustuksekseni...

Kun sitten olin koko keltaisen langan siihen munaan tökötellyt (kun en tiennyt pitikö koko määrä käyttää vaiko vain osa!), niin se muna ei näyttänyt kenenkään meidän mielestä enää munalta,
ja kaiken lisäksi se valmis muna-aihio oli jotenkin oudosti pehmennyt johonkin...outoa!

Kun aikani olin sitä harmissani omasta osaamattomuudestani pyöritellyt, niin mieheni keksi että siitähän tulisi tipu!!! Ja niin siitä tuli sitten tipu. Pöyhötin vielä tipulle "tukkaa", koska se
ei todellakaan ollut mikään tavallinen tipu.

Toista munaa tehdessäni aloitinkin sitten huomattavasti varovaisemmin, ja lankaa jäi todella reilusti yli. Kukkia siihen en kyllä enää jaksanut värkkäillä kuin yhden.

Onko noissa huovutusjutuissa aina se aihio valmiina, vai pitäisikö itse osata muokkailla mitä haluaa, esim. jokin eläin tai vaikka sydän?





Tässä sairaslomalla ollessani sain idean laittaa tuon vanhan ikkunan seinälle. Se on ollut pystyssä olohuoneen nurkassa jo vuoden verran. Ja ilman tukea on kyllä ihan hyvin pysynytkin, ehkä vähän vinossa...että sen verran painavat on pokat siinä.
Isäntä ei ensin ajatukselle lämmennyt, mutta kun tarpeeksi kauan pyysin, niin tarvikkeet seinälle ripustamiseen ostettiin. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu...ja ihan rupesi jo säälittämään
kun olin sitä vaatinut. Mutta niin vain se nyt seinällä on. Ja miehen mielestä saa luvan pysyäkin,
ei ole kuulemma mitään asiaa ainakaan puoleen vuoteen pyytää sitä alas...heh heh.
Ja tulihan se nurkkaus nyt paljon valoisammaksi, ja nyt voin ruveta etsimään siihen lattialle jotain kivaa lipastoa...Ikkunan koristamista pitää vielä miettiä, nyt laitoin vain kukat ikkunalle.
Olisiko ideaa laittaa jokin kiva tapetti esim. pala taivasta...










tiistaina, maaliskuuta 02, 2010

Keiju Chilestä ja enkeli

Tässä päivänä muutamana, erittäin kauniina vielä sellaisena -sain postia
Chilestä asti. Olin ostanut keijun Peikkokukkulan Mialta. Ja millaisen keijun!!!!

Kun avasin kuoren (joka itsestään oli jo varsin söpön näköinen hirmuisine määrineen
postimerkkejä), en voinut muuta kuin tuijottaa, ja tuijottaa, ja tuijottaa. Ja sitten, ette arvaa,
minä nauroin ihan itsekseni. Ihan kuin pikkutyttö saadessaan elämänsä ensimmäisen barbi-nuken minä nauroin.

Aurinko paistoi ja sen säteet osuivat keijun siipiin. Ja niistä heijastui värit tuhansissa
eri väreissä. Se oli niin kaunista, niin kaunista, etten voinut muuta kuin pidellä tätä
ihmeellistä keijua käsissäni ja ajatella, että se todellakin oli minun. Rutistin sitä, halasin!

Silitin sen hiuksia, jotka olivat niin pehmeät. Ja keiju katsoi minuun, ja se tahtoi olla minun!

Nämä kuvat eivät anna oikeutta keijun todelliselle kauneudelle, enkä minä sitä itsekään ymmärtänyt ennenkuin sain keijun käteeni.
Kiitos Mialle, joka olet tämän kauniin keijun tehnyt. Laitoin keijun peikonoksaan
liihottelemaan, se oli jotenkin niin loogista-onhan keiju syntynytkin peikkokukkulalla.















Tätä enkeliä olin katsellut jo ennen joulua eräässä liikkeessä,
mutta en ollut raaskinut ostaa hinnan takia. Sitten yhtenä päivänä samaisessa liikkeessä
käydessäni se istui siellä vieläkin. Se puhutteli minua kovin. Ihmettelin myyjälle asiaa, ja
sanoi ettei kukaan ollut sitä halunnut koska siltä puuttui toisesta jalasta varpaat.
Voi raasua, nyt se puhutteli minua vieläkin enemmän. (Minä olen siitä hassu, että tuon
kotiini aina kaikki rikkinäiset esineet, pääsiäisenä kerron eräästä pupusta...)
Ja en voinut olla kysymättä paljolla se lähtisi minun kotiini, ja niin vain kaupat tuli.
Voi että, olin onnellinen. Enkeli istuu tällä hetkellä olohuoneessa, ja en voi olla hymyilemättä
milloin katseeni siihen hipaisee ohikulkiessani. Kesällä se saa paikan puutarhasta kaikkine
tuoleinensa.